TV-signaalit
Peli muuttui jälleen vuonna 1965, kun Yhdysvaltain hallituksen tukema yksityinen yritys COMSAT laukaisi Intelsat I:n geosynkroniselle kiertoradalle. Lempinimeltään Early Bird, 76-kiloinen sylinterisatelliitti oli kääritty aurinkokennoihin, jolloin se näytti rakettikäyttöiseltä pöytälampulta, jonka jalustana oli suutin.
Early Birdin piti kestää vain 18 kuukautta. Se toimi neljä vuotta ja lähetti puhelin-, televisio- ja jopa faksisignaaleja Maahan, kunnes se poistettiin käytöstä vuonna 1969.
Suuret maat, joissa on karua maastoa, ottivat satelliittiteknologian käyttöön ensimmäisten joukossa. Venäjä loi valtakunnallisen televisiolähetysjärjestelmän nimeltä Orbita vuonna 1967. Kanada tilasi Hughes Aircraftilta sarjan satelliitteja nimeltä Anik. Ensimmäiset kolme satelliittia laukaistiin vuosina 1972-1975, ja niiden avulla Kanada pystyi lähettämään lähetyksiä kaukana pohjoisessa sijaitseviin jäätiköihin. Satelliittiverkko pystyi välittämään 12 väritelevisioasemaa, mikä oli tuohon aikaan saavutus.
Sotilaat lähtevät kiertoradalle
Mikäli kaupalliset yritykset tavoittelivat avaruutta puhelin- ja televisiolähetyksiä varten, Yhdysvaltain sotilaat halusivat sitä sotien voittamista varten. Sputnikin jälkeen presidentti Dwight Eisenhower perusti DARPA:ksi (Defense Advanced Research Projects Agency) kutsutun organisaation. Se loi satelliittiverkoston, jolla voitaisiin lähettää sotilasviestejä ympäri maailmaa, turvallisesti.
Ensimmäinen DARPA-satelliitti nousi ilmaan vuonna 1966, ja järjestelmä otettiin käyttöön kaksi vuotta myöhemmin. Siviilit saivat hyötyä, kun DARPA salli erään keskeisen ominaisuuden käytön: maailmanlaajuisen paikannusjärjestelmän. GPS oli alun perin varattu armeijan käyttöön. Vuonna 1983 Korean Airlinesin lento 007 eksyi Neuvostoliiton ilmatilaan ja ammuttiin alas. Presidentti Ronald Reagan julkisti järjestelmän sen jälkeen auttaakseen lentäjiä välttämään katastrofin. Armeija piti tarkimmat signaalit itsellään vuoteen 2000 asti, jolloin presidentti Bill Clinton julkisti ne.
Tänä päivänä 31 satelliitin verkostoa hallinnoi Yhdysvaltain ilmavoimat. GPS käyttää lähes kaikkia maailman karttasovelluksia. Jokainen satelliitti säteilee sijaintinsa maahan, jossa älypuhelimet kolmiomittaavat kaksi tai useampia satelliitteja määrittääkseen oman sijaintinsa.
Internet satelliitin välityksellä
Vuonna 1986 Viasat aloitti toimintansa, ja yhtiön ensimmäisen vuoden loppuun mennessä se oli saanut 300 000 dollaria riskipääomaa. Viasatin perustajakolmikko – Mark Dankberg, Steve Hart ja Mark Miller – aloitti työskentelynsä satelliittien parissa alusta alkaen pikkuruisilla mikroprosessoreilla piirilevyillä Yhdysvaltain hallitukselle. Itse asiassa Yhdysvaltain puolustusministeriö oli varhainen asiakas, joka osti modeemeja satelliittiverkkoihinsa.
Viasatin perustajat (vas.) Steve Hart, Mark Dankberg ja Mark Miller näkivät satelliitin välityksellä tapahtuvan viestinnän lupauksen jo yrityksen alkuaikoina.
Kolme perustajaa on kuvassa Viasatin 30-vuotisjuhlavuonna 1986.
Viasat näki alusta alkaen, että tietojen välittäminen avaruudesta ympäri maailmaa olisi arvokasta. AT&T ja muut yritykset olivat jo pitkään käyttäneet satelliitteja täyttääkseen aukkoja puhelinjärjestelmiensä kansainvälisessä kattavuudessa. Useimmiten ne tukeutuivat kuitenkin merenalaisiin valokaapeleihin. Kun internet kukoisti 1990-luvun puolivälissä ja tukki puhelinlinjat, AT&T ja muut teleoperaattorit lämpenivät ajatukselle käyttää satelliittiverkkoja.
Ajatus oli aikaansa edellä. AT&T ei koskaan saanut järjestelmäänsä käyntiin. Teledesic-niminen yritys yritti rakentaa yli 200 satelliitista koostuvaa verkkoa lähellä maata oleville kiertoradoille, mutta epäonnistui. Iridium, vaikka sen alkuperäinen tähtikuvio ei toiminutkaan, toipui myöhemmin. (Itse asiassa Viasat toimitti osan sen uudistetun satelliittikonstellaation laitteista.)
Tänään Pohjois-Amerikassa on kaksi suurta toimijaa, jotka tarjoavat satelliitti-internetiä: Hughesnet ja Viasat. Hughesnetin emoyhtiö EchoStar tuli alalle ostamalla Hughes Communicationsin vuonna 2011. (Äskettäin suurin osa Hughesnetistä on myyty Dish Networkille.) Hughes aloitti piirilevyjen valmistajana vuonna 1971, ja siitä tuli myöhemmin satelliittipalvelujen tarjoaja.
Viasatilla on kehittyvä tarina – se aloitti satelliittikomponenttien valmistamisen ja on laajentunut huomattavasti laukaisemalla ja operoimalla omaa kasvavaa satelliittilaivastoaan.
Viasatin kasvupolun ja roolin ymmärtäminen satelliitti-internetyhteyksien ekosysteemissä
Sisäinen tutkimus & kehitys ja strategiset yritysostot ovat tehneet Viasatista vuosi vuodelta suuremman toimijan. Vuonna 2000 yhtiö osti Scientific-Atlantan yksikön, joka valmisti satelliitteihin liitettäviä maa-antenneja. Pian sen jälkeen Viasat alkoi tehdä yhteistyötä Boeingin kanssa lentokoneiden internet-yhteyksien kehittämiseksi, ja se sai sopimuksen rakentaa kotitalousmodeemeja WildBlue Communicationsille, denveriläiselle satelliitti-internet-palveluntarjoajalle.
Viasat osti WildBluen vuonna 2009, otti haltuunsa sen 400 000 yhdysvaltalaista tilaajaa ja satelliittiverkon ja sai ratkaisevan tärkeän asiantuntemuksen kotitalousverkon hallinnasta. Viasatilla oli kuitenkin suurempia tavoitteita verkon suhteen, ja se suunnitteli jo ViaSat-1:n laukaisemista – satelliitin, jonka kapasiteetti on huomattavasti suurempi kuin minkään muun avaruudessa olevan satelliitin. Se oli vastakohta sille, mitä Viasatin johtajat näkivät alalla: yritykset, jotka operoivat suurempaa määrää pienikapasiteettisia satelliitteja, jotka myivät kaistanleveyttä lisähintaan.
ViaSat-1
Kun ViaSat-1 häiritsi korkeahintaista pienikapasiteettista mallia suihkuttamalla Pohjois-Amerikkaa kaistanleveydellä, Viasat tuplasi tekniikan, kun se lanseerasi palveluun ViaSat-2:n vuonna 2018. Tämän satelliitin maantieteellinen kattavuus on 7-kertainen ja kapasiteetti lähes kaksinkertainen edeltäjäänsä verrattuna. Se kattaa suurimman osan Yhdysvaltoja ja Kanadaa, Meksikoa, Keski-Amerikkaa ja Karibiaa sekä suurimman osan Atlantin valtameren ylittävistä lento- ja merireiteistä.
Lisäpeitto ja kapasiteetti avaavat myös uusia markkinoita ja mahdollisuuksia. Esimerkiksi Meksikossa ViaSat-2-satelliitti mahdollistaa uudemman mallin laajakaistayhteyksien toimittamiseksi palvelemattomille ja heikosti palveleville alueille. Community Wi-Fi -palvelun avulla alueiden asukkaat voivat käyttää internetiä yhteisen signaalin kautta, kun satelliittiantenni ja Wi-Fi-laitteet on sijoitettu keskeiseen paikkaan (kuten kauppaan). Palvelua tarjotaan sitten edulliseen hintaan, sillä tunti verkossa maksaa yleensä alle 1 dollarin. Tällainen malli, joka auttaa yhdistämään verkkoyhteydettömät ja on samalla kannattava liiketoiminnan näkökulmasta, on osasyy siihen, että Viasat lisättiin vuoden 2019 Fortune Change the World -listalle.
ViaSat-3: Miten vain kolme suuren kapasiteetin satelliittia geostationaarisella kiertoradalla voi kattaa maapallon.
Yleismaailmallinen tähdistö
Viasat aikoo laukaista vuonna 2021 ensimmäisen kolmesta uudesta satelliitista, joilla on vielä suurempi kapasiteetti. Myös strategisesti geostationaarisille kiertoradoille sijoitettu ViaSat-3-konstellaatio pystyy lähettämään kaistanleveyttä lähes kaikkialle maapallolla. Tämän konstellaation avulla Viasat pyrkii olemaan ensimmäinen maailmanlaajuinen internet-palveluntarjoaja.
Kapasiteetin osalta jokaisen ViaSat-3-satelliitin odotetaan tuottavan yli 1 000 gigabittiä sekunnissa – 1 terabitti tai enemmän. Tämä merkitsee valtavaa hyppäystä laajakaistakapasiteetissa, joka on kerrostettu maailmanlaajuisen kattavuuden päälle. Se auttaa pitkälle niiden miljardien ihmisten yhdistämisessä, joilla ei ole vielä yhteyttä, ja avaa samalla uusia markkinoita ja mahdollisuuksia valtavassa mittakaavassa.
Ajattelemalla Arthur C. Clarken alkuperäistä ajatusta kolmesta satelliitista, jotka pystyisivät kattamaan koko maapallon, ei ole liioiteltua sanoa, että tieteiskirjailijan unelma on muuttumassa todellisuudeksi.