Muutamia kertoja kuukaudessa saan lääkäreiltä puheluita, jotka liittyvät potilastietojen hallintaan. Erityistä huolta aiheuttaa se, milloin ja miten potilastietoja luovutetaan. Mieti seuraavia väitteitä, joita monet vastaanotot olettavat virheellisesti todeksi:
1. Muulla kuin huoltajana olevalla vanhemmalla ei ole oikeutta tutustua alaikäisen potilastietoihin. Väärin.
Ei ole koskaan hauskaa joutua keskelle lastenlääkärin vastaanoton ”avioerosotaa” ei-huoltajavanhemman, joka haluaa kopiot potilastiedoista, ja huoltajavanhemman, joka haluaa estää tällaisen pyynnön, välillä. Ellei tuomioistuimen määräys toisin määrää (tai ellei asiasta ole olemassa jotain osavaltiokohtaista lakia), huoltajuuteen kuulumattomalla vanhemmalla on edelleen vanhempainoikeudet, jotka mahdollistavat oikeuden tutustua lapsen potilastietoihin.
2. Lääkäreiden ei tarvitse antaa potilaille oikeutta tutustua koko potilastietoihinsa. Väärin (poikkeuksia lukuun ottamatta).
Tyypillisesti potilaalla on oikeus tutustua sairauskertomuksensa koko sisältöön, mukaan lukien lääkärin muistiinpanot, laboratorio- ja koetulokset sekä muiden lääkäreiden muistiinpanot. Tämä koskee myös lääkärin potilaskertomuksia, jotka on toimitettava osana sairauskertomusta. Lääkäreillä on jonkin verran harkintavaltaa olla luovuttamatta tiettyjä mielenterveys- tai muita tietoja, jos he katsovat, että tietojen luovuttamisesta voi olla haittaa potilaalle tai muulle henkilölle. Lisäksi joihinkin testituloksiin saatetaan soveltaa osavaltiokohtaisia tai muita liittovaltion lakeja, jotka koskevat tietojen luovuttamista (esim. HIV-testit tai päihteiden väärinkäyttöön/hoitoon liittyvät testit).
3. HIPAA:n avulla valvotaan aina tietojen luovuttamista. Väärin.
HIPAA:ssa määritellään yksityiskohtaisesti potilaan oikeus saada potilastietonsa. Lisäksi useimmissa, ellei kaikissa osavaltioissa, on lakeja, jotka koskevat potilastietojen luovuttamista. Jos HIPAA ja osavaltion laki ovat ristiriidassa keskenään, HIPAA on yleensä määräävä. Jos osavaltion laki käsittelee kysymystä, josta HIPAA:ssa ei mainita mitään tai joka ei ole ristiriidassa, lääkäreiden on noudatettava osavaltion lakia.
4. Lääkäreiden ei tarvitse antaa potilaille suoraan kopiota heidän potilastiedoistaan. Väärin.
Juttelin lääkärin kanssa, joka kieltäytyi rutiininomaisesti antamasta potilastietoja suoraan potilaille, koska pelkäsi, että tietoja voitaisiin käyttää väärinkäytösoikeudenkäynneissä. Arvaa mitä? Lääkäri haastettiin oikeuteen, koska hän ei ollut antanut potilaille kopioita potilastiedoistaan! Ellei laki toisin rajoita, potilaalla on oikeus saada kopio potilastiedostostaan, eikä lääkäri voi kieltäytyä antamasta tietoja suoraan potilaalle ja siirtää ne toiselle palveluntarjoajalle.
5.Lääkärit voivat periä potilasasiakirjoista kiinteän maksun. Väärin.
Tämä on yksi perinne, jonka vuoksi lääkärit joutuvat rutiininomaisesti vaikeuksiin. Joissakin osavaltioissa lääkärit voivat periä ”käsittelymaksuja” potilastiedoista. HIPAA:n mukaan palveluntarjoajat voivat periä kohtuullisen, kustannusperusteisen maksun sairauskertomuksista (eli kopioinnista ja postimaksusta aiheutuvat työ- ja tarvikekustannukset), ja osavaltiokohtaista sivukohtaista kopiomaksua pidetään oletettavasti ”kohtuullisena”. HIPAA, joka on osavaltioiden lakien yläpuolella, ei salli ”käsittelymaksun” perimistä potilastietojen käsittelystä tai hakemisesta.
6. Arkistopyynnöt voidaan hyväksyä ilman potilaan allekirjoitusta. Joskus väärin.
HIPAA sallii yleensä potilastietojen luovuttamisen ”hoitoa, maksua tai terveydenhuollon toimintaa” varten ilman kirjallista pyyntöä. Useimmissa osavaltioiden laeissa edellytetään kuitenkin, että tietopyyntöjen on oltava kirjallisia ja potilaan allekirjoittamia. Suosittelen, että hankit aina allekirjoitetun, kirjallisen luovutuksen muissa kuin hätätilanteissa, riippumatta siitä, vaaditaanko sitä laissa vai ei.
7. Tietueiden luovutuspyynnöt voidaan evätä, jos potilas on velkaa vastaanotolle. Väärin.
Ei ole mitään oikeudellista perustetta kieltäytyä luovuttamasta potilastietoja, koska potilas on velkaa vastaanotolle. Jokaisella potilaalla on oikeus tutustua potilastietoihinsa liittovaltion ja useimpien osavaltioiden lakien nojalla. Ainoat rahat, joita voidaan vaatia, ovat lain määräämät kopiointimaksut.
Vaikka potilastietojen säilyttäminen ja siirtäminen on usein rutiinia, lääkärin vastaanotot eivät aina tee sitä asianmukaisesti. Jos olet toiminut lääkärin vastaanotolla jo jonkin aikaa etkä ole tarkistanut lomakkeitasi tai käytäntöjäsi viime aikoina, suosittelen, että teet sen. Jos olet saanut praktiikkasi lomakkeet ilmaiseksi verkosta tai ystävältäsi etkä ole koskaan miettinyt, ovatko ne todella lainmukaisia, suosittelen, että tarkistat ne nähdäksenne, aiheuttavatko ne vastuuta tai suojaavatko ne praktiikkaasi vastuulta. Jos sinulla on kysyttävää, ota yhteyttä terveydenhuollon lakimieheen, joka voi opastaa sinua sen mukaisesti.
Jos haluat lisätietoja Ericka Adlerista ja muista Practice Notes -bloggaajistamme, klikkaa tästä.