Juutalaislainsäädännön uutta päätöstä, joka sallii tietyn geneettisen testin käyttämisen todisteena juutalaisesta syntyperästä tietyille askenasijuutalaisille, mainostetaan mahdollisena ratkaisuna mahdollisille sadoille tuhansille entisen Neuvostoliiton kansalaisille, joilla on vaikeuksia todistaa juutalaisuutensa.
Päätöksestä vastaa rabbi Yosef Carmel, joka on sekä Eretz Hemdah -instituutin (Eretz Hemdah Institute for Advanced Jewish Studies) toisena johtajana että Etelä-Jerusalemissa sijaitsevan yksityisen Eretz Hemdah -rabbituomioistuimen johtavana tuomarina.
Juutalaisten massamaahanmuuttoa FSU:n alueelta Israeliin pidettiin laajalti tervetulleena siunauksena maalle, mutta monilla heistä on ollut vaikeuksia todistaa juutalaista identiteettiään avioliiton solmimisen ja muiden henkilökohtaista asemaa koskevien edellytysten täyttämisen yhteydessä, mikä on johtunut entisen Neuvostoliiton hallinnon harjoittaman uskonnollisen aktiivisuuden sortamisesta.
Tämä on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen vakavia ongelmia näille maahanmuuttajille ja heidän jälkeläisilleen, ja se uhkaa muuttua laajemmaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, jos yhä useammat tällaiset ihmiset saavat rabbiinituomioistuimet ja päärabbinaatti hylkäämään juutalaisen asemansa, kuten viime aikoina on tapahtunut.
Uusi juutalaista lakia käsittelevän responssan nide, joka on kirjoitettu Eretz Hemdah -instituutissa Carmelin ja rabbi Moshe Ehrenreichin johdolla ja opastuksella, joka on myös instituutin toisena johtajana, käsittelee Münchenissä, Saksassa, muutama vuosi sitten sattunutta tapausta, jossa eräs nainen pyrki juutalaiseen seurakuntaan liittymiseksi ja väitti olevansa juutalainen.
Naiselta pyydettiin todisteita hänen juutalaisuudestaan, mutta suuri osa hänen suvustaan oli menehtynyt holokaustissa, eivätkä hänen elossa olevat sukulaisensa suostuneet auttamaan häntä, koska hänen äidin isoäitinsä oli selvinnyt hengissä ja hän oli vannonut, ettei hänellä ole enää mitään yhteyttä juutalaisiin. Koska hänellä ei ollut muuta keinoa todistaa juutalaista sukujuurtaan, nainen teki mitokondriaalisen DNA-testin ja toimitti sen todisteena siitä, että hän todellakin oli juutalainen.
Carmel selitti Jerusalem Postille tieteelliset perusteet väitteelle.
Mitokondriaalinen DNA, mitokondrioiksi kutsutuissa soluelimissä esiintyvä geneettinen materiaali, periytyy yksinomaan henkilön äidiltä, ja siksi tässä DNA:ssa olevat geneettiset markkerit voidaan jäljittää monta sukupolvea taaksepäin, jolloin henkilön äidinpuoleiset esivanhemmat voidaan määrittää suurella varmuudella.
Rabbin mukaan juutalaisen sukututkimuksen ja historian asiantuntijat ovat todenneet, että peräti 40 prosenttia kaikista askenasijuutalaisista polveutuu vain neljästä juutalaisesta naisesta, jotka lähtivät Lähi-idästä yli 1 000 vuotta sitten ja asettuivat Eurooppaan.
Eeretz Hemdahin päätöstä varten teettämän tieteellisen raportin mukaan on vähintään 90 prosentin ja jopa 99 prosentin varmuus siitä, että henkilö, jolla on tiettyjä geneettisiä markkereita mitokondriaalisessa DNA:ssaan, polveutuu jostakin näistä naisista.
Raportin laatijat ovat professori Karl Skorecki, joka on tunnettu geneetikko Technion-Israel Institute of Technologyssä ja Rambamin lääketieteellisessä tutkimuskeskuksessa Haifassa, ja tri. Shai Tzur, kollega geneetikko Rambamista.
Carmel vaatii, ettei geenitestiä voida käyttää jonkun juutalaisstatuksen peruuttamiseen – vaikka hänellä ei olisikaan kyseisiä geneettisiä markkereita – koska vain 40 prosentilla askenasijuutalaisista on niitä, ja joku, jolla niitä ei ole, on todennäköisesti peräisin toisesta 60 prosentista askenasijuutalaisten laajasta perheestä. Hän väittää myös, että ”ei ole olemassa sellaista asiaa kuin juutalaisgeeni”, ja selittää, että mitokondriaalinen geenitesti vain määrittää syntyperän, ei juutalaisuutta.
Mutta niille maahanmuuttajille, jotka kuuluvat siihen 40 prosenttiin askenasijuutalaisista, jotka polveutuvat neljän naisen jälkeläisistä, testi voi olla läpimurto heidän pyrkimyksissään todistaa juutalaisuutensa, jos heillä ei ole muita tavanomaisia todistusaineistoja, kuten Neuvostoliiton aikaista dokumentaatiota ja todistajia.
Carmel sanoo, että koska testi koskee hyvin konkreettisesti yhtä ihmisryhmää, joka polveutuu neljästä henkilöstä, sitä ei voida tulevaisuudessa käyttää väärin juutalaisen aseman määrittämisen edellytyksenä.
”Ei olisi mitään järkeä yrittää etsiä juutalaisgeeniä, koska sitä ei ole olemassa”, hän sanoi vastauksena kysymykseen, voisiko juutalaisen aseman vahvistamiseksi tulevaisuudessa hakea muitakin geneettisiä testejä.
Carmel ja Ehrenreich ovat toimittaneet responssansa ja geneettisen tutkimuksensa johtavalle rabbinaatille siinä toivossa, että rabbinaattituomioistuimet voisivat hyväksyä testin päteväksi keinoksi todistaa juutalaisen aseman sellaisille kansalaisille, jotka eivät muuten pysty sitä tekemään.
Rabbi Seth Farber, uskonnollisten palveluiden neuvontajärjestön ITIM:n johtaja, ilmaisi kuitenkin huolensa siitä, että testi voisi olla alku liukkaalle tielle, jolla juutalaisuuden todistamisessa turvaudutaan yhä enemmän tieteellisiin menetelmiin, mikä on hänen mukaansa vastoin perinteistä juutalaista lakia.
”Perinteisissä juutalaisyhteisöissä juutalaisen lain periaatteet, kuten oletus siitä, että henkilö tai perhe on juutalainen, mahdollistivat sen, että naapuruston tai shtetlin juutalaiset saattoivat mennä naimisiin keskenään, ja loivat yhteisöllisyyden ja sukulaisuuden tunteen”, Farber sanoi.
Hän lisäsi, että tieteellisten keinojen käyttäminen juutalaisuuden määrittämiseen voi johtaa siihen, että rabbituomarit hylkäävät juutalaisessa laissa vähemmän täsmälliset, mutta täysin pätevät välineet, joiden avulla voidaan selvittää jonkun henkilön juutalaisuus.
Hän viittasi korkeimman rabbituomioistuimen ja sen puheenjohtajan, sefardijuutalaisen ylirabbi Yitzhak Yosefin hiljattain tekemään päätökseen, jolla kumottiin alemman asteen tuomioistuimen tuomio, joka hylkäsi erään henkilön juutalaisstatuksen juutalaisuusaseman juutalaisuusaseman selvittämistutkimuksen jälkeen.
Yosef päätti enemmistöperiaatteen mukaisesti, että koska 75-80 prosenttia ihmisistä, joille tehdään tällaisia tutkimuksia, todetaan juutalaisiksi, myös kyseisen miehen voidaan olettaa olevan juutalainen.
Farber sanoi, että geenitestit voivat uhata rabbituomareiden käyttämiä tällaisia päätöksentekovälineitä.
Carmel vastasi näihin kysymyksiin seuraavasti: ”Vaikka ymmärrämme rabbi Farberin huolenaiheet, kokemuksemme mukaan on todellakin monia ihmisiä, jotka ovat todella epävarmoja juutalaisuudestaan ja jotka eivät varmastikaan pysty toimittamaan riittäviä todisteita, jotta monet rabbituomioistuimet voisivat hyväksyä heidät, emmekä näin ollen haluaisi riistää heiltä tätä mahdollisuutta todistaa juutalaisuutensa. Huoli liukkaasta rinteestä vaikuttaa tässä tapauksessa vähemmän perustellulta, koska mtDNA-testi koskee vain yhtä segmenttiä askenasijuutalaisista, ja näin ollen, vaikka joku ei osoittautuisi testissä positiiviseksi, kaikki muut nykyiset väylät juutalaisen identiteetin todistamiseen ovat edelleen avoinna hänen edessään.”