Ydinsähkömagneettinen pulssi (EMP), ydinräjähdyksen aiheuttama ajallisesti vaihteleva sähkömagneettinen säteily. Noin 10 megatonnin suuritehoisessa räjähdyksessä, joka räjäytettäisiin 320 km (200 mailia) Yhdysvaltojen mantereen keskustan yläpuolella, lähes koko maa sekä osa Meksikosta ja Kanadasta joutuisi EMP:n vaikutuksen kohteeksi tuhoamalla käytännössä kaikki elektroniset laitteet ja sähkömuuntajat. Menettelyjä, joilla parannetaan verkkojen, erityisesti sotilaallisten komento- ja valvontajärjestelmien kykyä kestää EMP:tä, kutsutaan ”karkaisuksi”.”
EMP:n kehitystä muokkaa räjähdyksen alkuperäinen ydinsäteily – erityisesti gammasäteily. Räjähdyksen ympäristössä syntyy korkeaenergisiä elektroneja, kun gammasäteily törmää ilmamolekyyleihin (Comptonin vaikutukseksi kutsuttu prosessi). Ilmakehän positiiviset ja negatiiviset varaukset eroavat toisistaan, kun kevyemmät, negatiivisesti varautuneet elektronit pyyhkäistään pois räjähdyspaikalta ja raskaammat, positiivisesti varautuneet ionisoituneet ilmamolekyylit jäävät jäljelle. Tämä varausten erottuminen tuottaa suuren sähkökentän. Sähkökentän epäsymmetria johtuu muun muassa ilman tiheyden vaihtelusta korkeuden mukaan ja räjähdyspaikan läheisyydestä Maan pintaan. Nämä epäsymmetriat aiheuttavat ajassa vaihtelevia sähkövirtoja, jotka tuottavat EMP:n. EMP:n ominaisuudet riippuvat voimakkaasti räjähdyksen korkeudesta maanpinnan yläpuolella.
EMP huomattiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa 1950-luvulla, kun elektroniset laitteet rikkoutuivat joidenkin ydinkokeiden aikana indusoituneiden virtojen ja jännitteiden vuoksi. Vuonna 1960 Yhdysvaltain sotilaslaitteiden ja asejärjestelmien mahdollinen haavoittuvuus EMP:lle tunnustettiin virallisesti. EMP voi vahingoittaa suojaamattomia elektronisia laitteita, kuten radioita, tutkia, televisioita, puhelimia, tietokoneita ja muita viestintälaitteita ja -järjestelmiä. EMP-vaurioita voi syntyä kymmenien, satojen tai tuhansien kilometrien etäisyydellä ydinräjähdyksestä riippuen aseen tehosta ja räjähdyskorkeudesta. Esimerkiksi vuonna 1962 Havaijin katuvalojen elektroniikkakomponenttien vikaantuminen ja lukuisten Honolulussa sijaitsevien autojen murtohälyttimien aktivoituminen johtuivat Yhdysvaltojen korkealla Johnston-atollilla tehdystä ydinkokeesta, joka sijaitsi noin 1 300 kilometrin (800 mailin) päässä lounaaseen.