12 runoa, jotka jokaisen lapsen ja aikuisen tulisi muistaa ja osata ulkoa

Mitkä ovat parhaita runoja lapsille ulkoa opetettavaksi? Lue lisää löytääksesi runoja, jotka jokaisen lapsen (ja aikuisen) tulisi osata ulkoa!

Haluat sisällyttää runojen ulkoa opettelun jokapäiväiseen elämääsi, mutta et ole varma, mistä aloittaisit.

Haluat, että lapsesi sydämet täyttyisivät soinnikkaista sanoista ja syvällisistä ajatuksista, mutta et tiedä, miten valita runo ja aloittaa.

Tässä ovat ne 12 runoa, jotka jokaisen – lapsen ja aikuisen – tulisi mielestäni osata ulkoa!

Tiedä ulkoa…älä vain opettele ulkoa

Miksi sanon ”osata ulkoa” enkä vain ”opettele ulkoa”?

Koska sanoja voi möyhiä uudelleen ilman, että ne uppoavat sieluunsa.

Runon läpikotaisin tunteminen saa ajattelemaan sitä syvällisesti, rakastamaan sitä hyvin ja kantamaan sitä aina mukanaan.

12 runoa, jotka jokaisen lapsen ja aikuisen tulisi tuntea…oikeasti?

Kuka kuoli ja teki minusta kuningattaren?

Näissä ei selvästikään ole kaikkien aikojen parhaita runoja.

(Välttämättä. Tarkoitan suoraan sanottuna, että saattaisin käydä kanssasi kaksintaistelun joistakin niistä.)

Mutta ne ovat suosikkejani. Ne ovat runoja, jotka lapseni ja minä olemme tunteneet ja opetelleet ulkoa ja rakastaneet omassa kodissamme. Ja ne käyvät läpi inhimillisen kokemuksen skaalan.

Katsokaa niitä lähtökohdaksi. Voitte vapaasti valita omia runojanne tai halveksia listaani kokonaan.

(Äh, mutta nyt ihan tosissaan. Homeroksesta eroon pääseminen? Chaucerista? Tennysonista? Uh. Joo. Käydään se kaksintaistelu.)

Runot eivät ole kaikki samanlaisia

Jotkut runot ovat typeriä. Jotkut ovat täynnä kaipausta. Jotkut ovat täynnä rakkautta. Jotkut ovat epätoivoisia.

Jotkut ovat helppoja, jotkut vaikeita.

Jotkut saattavat olla jopa hieman häiritseviä.

Mutta et tiedä kaikkia korkeuksia ja syvyyksiä, joihin sinua tai lapsiasi kutsutaan. Et tiedä, milloin heidän on ehkä piristettävä alakuloista sydäntä tai kestettävä koettelemuksen läpi. Täytä heidän sydämensä… täytä sydämesi… lyyrisillä kauneuden sanoilla, joita löytyy hyvästä runoudesta!

{Tämä postaus sisältää affiliate-linkkejä. Katso vastuuvapauslauseke.}

Aloita täältä, mutta älä lopeta tähän…on niin paljon lisää runoja, joista voit nauttia

Aloita näistä lapsille muistettavista runoista. Kopioi valitsemasi runo(t) ja käytä niitä aamutoimissa tai muistitehtävissä tänä vuonna. Tai osallistu kanssani Muistityön vuoteen: 52 viikkoa ilmaisia videoita ja tulostettavia resursseja!

Mutta älä lopeta tähän.

Etkö ole varma, mihin mennä seuraavaksi? Älä koskaan lopu lasten ulkoa opittavista runoista tämän 100 parhaan ulkoa opittavan runon listan avulla!

On paljon muitakin ihania runoja luettavaksi ja rakastettavaksi ja kuunneltavaksi ja salattavaksi sydämesi syvyyksiin. Minulla on perimmäinen runokirjaluettelo juuri sinua varten!

Oletko valmis?! Mennään opettelemaan runoja ulkoa!!!

12 runoa lapsille muistiin

1. ”Mikään kulta ei voi jäädä”, Robert Frost
2. ”Ozymandias”, Percy Bysshe Shelley
3. ”Charge of the Light Brigade”, Alfred, Lordi Tennyson
4. ”Ilias” (alkusäkeet), Homeros
5. ”Jabberwocky,” Lewis Carroll
6. ”Kuolema ei ole ylpeä”, John Donne
7. Prologi Canterburyn tarinoihin, Geoffrey Chaucer
8. ”Casey at the Bat”, Ernest Lawrence Thayer
9. ”Varjoni”, Robert Louis Stevenson
10. Psalmi 139:1-13
11. ”Sennakeribin tuho”, Lordi Byron
12. Sonnet 116, William Shakespeare

Mikään kultainen ei voi jäädä

Robert Frost

Luonnon ensimmäinen vihreys on kultainen,
Sen vaikeimmin pidettävissä oleva sävy.
Sen varhainen lehti on kukka,
Mutta vain niin tunnin.

Silloin lehti vajoaa lehdeksi.
Niin upposi Eeden suruun,
Niin aamunkoitto laskeutuu päiväksi.
Mikään kulta ei voi jäädä.

Ozymandias

Percy Bysshe Shelley

Tapasin matkamiehen muinaisesta maasta,
Joka sanoi-”Kaksi valtavaa ja rungotonta kivijalkaa
Seisoo erämaassa. . . . Niiden lähellä, hiekalla,
Puoliksi vajonnut murtunut kasvokuva makaa,
Jonka otsa rypistynyt,
ja ryppyinen huuli ja kylmän käskyn irvistys,
kertovat, että sen kuvanveistäjä luki hyvin ne intohimot,
jotka vielä elävät, leimattuina näihin elottomiin,
käsi,
joka niitä pilkkasi,
sydän, joka niitä ruokki;
Ja jalustalla näkyvät nämä sanat:
Minun nimeni on Ozymandias, kuninkaiden kuningas;
Katsokaa tekojani, te mahtavat, ja epätoivo!
Mitään muuta ei ole jäljellä. Ympäri rappeutunutta
Tämän kolossaalisen hylyn, rajattoman ja paljaan
Yksinäinen ja tasainen hiekka ulottuu kauas.”

The Charge of the Light Brigade

by Alfred, Lordi Tennyson

I
Puoli peninkulmaa, puoli peninkulmaa,
Puolen peninkulman verran edemmäs
Kuolemaan laaksossa
Matkustivat kuusisataa.
”Eteenpäin, kevytprikaati!
Tykkien eteen!”, hän sanoi.
Kuoleman laaksoon
Saavutti kuusisataa.

II
”Eteenpäin, kevytprikaati!”.”
Oliko kukaan mies tyrmistynyt?
Ei vaikka sotilas tiesi,
joku oli tehnyt kömmähdyksen.
Neille ei vastata,
Neille ei järkeillä miksi,
Neille ei muuta kuin tehdä ja kuolla.
Kuoleman laaksoon
Saattoi kuutisensataa.

III
Tykki heidän oikealle puolelleen,
Tykki heidän vasemmalle puolelleen,
Tykki heidän eteensä,
Laukoi ja jyrähteli,
Hauleilla ja kranaateilla rynnättiin,
Halukkaasti he ratsastivat ja hyvin,
Kuoleman leukoihin,
Helvetin suuhun
ratsastivat kuusisataa.

IV
Väläyttivät kaikki sapelit paljaina,
Väläyttivät kääntyessään ilmassa,
Sieppasivat tykkimiehet sinne tänne,
Hyökkäsivät armeijan, kun
Kaikki maailma ihmetteli.
Patterin savuun syöksyivät,
Suoraan linjan läpi murtautuivat he,
Kosakka ja venäjä,
karkasivat sapelien iskuista,
murskautuivat ja katkesivat.
Silloin he ratsastivat takaisin, mutta eivät
Eivät kuusisataa.

V
Tykki oikealla heistä,
Tykki vasemmalla heistä,
Tykki heidän takanaan,
Tykki heidän takanaan,
Laukesi ja jyrähteli,
Hyökkäsi kohti laukauksin ja kranaatein,
Hevonen hevosen ja sankarin kaatuessa.
He, jotka niin hyvin olivat taistelleet,
Tulivat Kuoleman leukojen läpi,
Takaisin helvetin suusta,
Kaikki, mitä heistä oli jäljellä,
Jäi jäljelle kuusisataa.

VI
Kuinka heidän kunniansa voi hiipua?
Oi hurja rynnäkkö, jonka he tekivät!
Kaikki maailma ihmetteli.
Honour the charge they made!
Honour the Light Brigade,
Noble six hundred!

The Iliad

by Homer (translated by Robert Fitzgerald)

(Here are the first 6 lines to give you a taste. Olemme oppineet ensimmäiset 16, jotka löytyvät täältä. Rakastan Fitzgeraldin Homeroksen käännöstä!)

Viha olkoon nyt laulusi, kuolematon,
Akhilleuksen viha, tuhoon tuomittu ja turmiollinen,
joka aiheutti akaalaisille tappiota katkeraan tappioon
ja ahdisti urheat sielut alamaailmaan,
jättäen jäljelle niin monta kuollutta miestä-parvia
koirille ja linnuille; ja Zeuksen tahto toteutui.

Jabberwocky

by Lewis Carroll

’Oli valoisaa, ja liuskaiset tovet
Kiertelivät ja kikkailivat wabeissa:
Kaikki mimmit olivat borogoveja,
Ja komeat rätit outgrabeja.

”Varo Jabberwockia, poikani!
Leuat, jotka purevat, kynnet, jotka tarttuvat!
Varokaa Jubjub-lintua, ja välttäkää
Karvaista Bandersnatchia!”

Hän otti miekkansa käteensä;
Kauan hän etsi manxomaista vihollista-
Niin hän lepäsi Tumtum-puun luona
Ja seisoi hetken aikaa ajatuksissaan.

Ja kun hän seisoi uffisissa ajatuksissaan,
Jabberwock, liekkisilmin,
Tuli tuiskuttaen läpi tulisen metsän,
Ja pörräsi tullessaan!

Yksi, kaksi! Yksi, kaksi! Ja lävitse ja lävitse
Tyrmäävä terä meni räkänokalla!
Hän jätti sen kuolleena, ja pää mukanaan
Hän lähti galumpaten takaisin.

”Ja oletko sinä tappanut Jabberwockin?
Tule syliini, nokkela poikani!
Oi riemukas päivä! Callooh! Callay!”
Hän hihkui ilostaan.

’Twas brillig, and the slithy toves
Did gyre and gimble in the wabe:
All mimsy were the borogoves,
And the mome raths outgrabe.

Kuolema älä ole ylpeä (Pyhä Sonnet 10)

John Donne

Kuolema, älä ole ylpeä, vaikka jotkut ovat kutsuneet sinua
Mahtavaksi ja kauhistuttavaksi, sillä et sinä sitä ole;
Sillä ne, jotka luulet kukistavasi,
Kuolema-parka, älä kuole, Kuolema-parka, äläkä vielä voi tappaa minua.
Levosta ja unesta, jotka vain sinun kuvasi ovat,
Paljon mielihyvää; silloin sinusta täytyy virrata paljon muutakin,
Ja pian parhaat miehemme sinun kanssasi lähtevät,
Luidensa lepo ja sielunsa toimitus.
Olet kohtalon, sattuman, kuninkaiden ja epätoivoisten miesten orja,
Ja asut myrkyn, sodan ja sairauden kanssa,
Ja unen saa uneen uneen unen unen tai loitsun yhtä hyvin
Ja paremmin kuin aivohalvauksesi; miksi sitten paisut?
Yksi lyhyt uni ohi, heräämme ikuisesti
Eikä kuolema enää ole; Kuolema, sinä kuolet.

Prologi Canterburyn tarinoihin

Geoffrey Chaucer

Whan that Aprille with his shoures soote,
The droghte of March hath perced to the roote,
And bathed every veyne in swich licóur
Of which vertú engendred is the flour;
Whan Zephirus eek with his swete breeth
Inspired hash in every holt and heeth
The tendre croppes, and the yonge sonne
Hath in the Ram his halfe cours y-ronne,
And smale foweles maken melodye,
That slepen al the nyght with open ye,
So priketh hem Natúre in hir corages,
Thanne longen folk to goon on pilgrimages,
And palmeres for to seken straunge strondes,
To ferne halwes, kowthe in sondry londes;
And special, from every shires ende
Of Engelond, to Caunterbury they wende,
The hooly blisful martir for to seke,
That hem hath holpen whan that they were seeke.

Casey at the Bat

Ernest Lawrence Thayer

Näkymät eivät olleet loistavat Mudvillen yhdeksikölle tuona päivänä;
Tulos oli neljä-kaksi, kun vain yksi vuoropari oli jäljellä.
Ja sitten, kun Cooney kuoli ykkösellä ja Barrows teki saman,
pelikatsojien ylle laskeutui sairaalloinen hiljaisuus.

Vähäiset harvat nousivat ylös ja lähtivät matkaan syvässä epätoivossa. Loput
Kiinnittyivät siihen toivoon, joka ihmisrinnoissa elää ikuisesti;
He ajattelivat, että jospa Casey vain saisi tuon lyönnin-
Me panisimme nyt tasan rahaa, kun Casey olisi mailalla.

Mutta Flynn meni Caseyn edelle, kuten myös Jimmy Blake,
Ja edellinen oli lulu ja jälkimmäinen kakku;
Siten tuon lyötyjen joukon päällä istui synkkä melankolia,
Sillä näytti siltä, että Caseyn pääseminen mailan ääreen oli vain pieni mahdollisuus.

Mutta Flynn päästi kaikkien ihmetykseksi singlen,
Ja Blake, paljon halveksittu, repi kannen irti pallosta;
Ja kun pöly oli noussut ja miehet näkivät, mitä oli tapahtunut,
Jimmy oli turvassa kakkosella ja Flynn kolmosella.

Silloin nousi 5000 kurkusta ja vielä useammasta kova huuto;
Se jyräsi laaksossa, se jyräsi laaksossa;
Se kolahti vuorelle ja kimposi tasanteelle,
Silloin Casey, mahtava Casey, oli lähestymässä mailaa.

Caseyn käytöksessä oli leppoisuutta, kun hän astui paikalleen,
Caseyn asenteessa oli ylpeyttä ja hymy Caseyn kasvoilla.
Ja kun hän hurraa-huutoihin vastatessaan kevyesti riisui hattunsa,
ei kukaan muukalainen väkijoukossa voinut epäillä, etteikö se olisi ollut Casey mailalla.

Kymmenentuhatta silmää oli hänessä, kun hän hieroi kätensä likaa;
viisi tuhatta kieltä taputti, kun hän pyyhki ne paitaansa.
Silloin kun kiemurteleva syöttäjä jauhoi pallon lantioonsa,
uhma kiilteli Caseyn silmissä,
irvistys käpristyi Caseyn huulille.

Ja nyt nahkapäällysteinen pallo syöksyi ilmojen halki,
Ja Casey seisoi ja katseli sitä ylväästi siinä.
Kiinni jykevän lyöjän ohi pallo huomaamattaan kiersi-
”Tuo ei ole minun tyylini”, Casey sanoi. ”Strike one”, tuomari sanoi.

Penkiltä, jotka olivat mustat ihmisistä, nousi vaimea pauhu,
Kuin myrskyaaltojen lyönti ankaraan ja kaukaiseen rantaan.
”Tappakaa hänet!”. Tappakaa erotuomari!” huusi joku katsomossa,
ja todennäköisesti he olisivat tappaneet hänet, ellei Casey olisi nostanut kättään.

Kristillisen hyväntekeväisyyden hymyn myötä suuren Caseyn kasvot loistivat;
Hän tyynnytti nousevan myllerryksen; hän käski pelin jatkua;
Hän antoi merkin syöttäjälle, ja vielä kerran pallopallo lensi;
Mutta Casey ei edelleenkään ottanut siitä vaarin, ja erotuomari sanoi: ”Strike two”.”

”Huijaus!” huusivat raivostuneet tuhannet, ja kaiku vastasi huijaukseen;
Mutta yksi halveksiva katse Caseylta, ja yleisö hämmästyi.
He näkivät hänen kasvojensa muuttuvan ankariksi ja kylmiksi, he näkivät hänen lihaksensa jännittyvän,
ja he tiesivät, että Casey ei päästäisi sitä palloa enää uudestaan ohi.

Hymähtely on kadonnut Caseyn huulilta, hänen hampaansa ovat vihan puristuksessa,
Hän hakkaa julmalla väkivallalla mailaansa levypalloon.
Ja nyt syöttäjä pitää palloa, ja nyt hän päästää sen irti,
Ja nyt Caseyn iskun voimakkuus riepottelee ilmaa.

Oh, jossain tässä suositussa maassa aurinko paistaa kirkkaasti,
Jossain soittaa orkesteri, ja jossain sydämet ovat kevyet,
Jossain miehet nauravat, ja jossain lapset huutavat,
Mutta Mudvillessä ei ole riemua – mahtava Casey on lyönyt ulos.

My Shadow

Robert Louis Stevenson

Minulla on pieni varjo, joka kulkee kanssani sisään ja ulos,
Ja mitä hyötyä hänestä voi olla, on enemmän kuin voin nähdä.
Hän on hyvin, hyvin samanlainen kuin minä kantapäistä päähän asti;
Ja näen hänen hyppivän edessäni, kun hyppään sänkyyni.

Hauskinta hänessä on se, miten hän tykkää kasvaa –
ei ollenkaan niin kuin kunnon lapset, jotka kasvavat aina hyvin hitaasti;
Sillä hän ampuu joskus pidemmäksi kuin indiankumipallo,
ja joskus hänestä tulee niin pieni, ettei hänestä ole yhtään mitään.

Hänellä ei ole mitään käsitystä siitä, miten lasten pitäisi leikkiä,
Ja osaa vain tehdä minusta hölmöä kaikin tavoin.
Hän pysyttelee niin lähellä minua, että se on pelkuri, että sen näkee.
Hän häpeäisi pysyä lapsenlapsen vieressä niin kuin tuo varjo pysyttelee minun vieressäni!

Eräänä aamuna, hyvin aikaisin, ennen kuin aurinko nousi,
Nousin ylös ja löysin kiiltävän kasteen jokaisella voikukalla;
Mutta laiska pikku varjoni, kuin ylenpalttinen unikeko,
Oli jäänyt kotiin taakseni ja nukkui sängyssä.

Psalmi 139:1-13

Oi Herra, sinä olet minut tutkinut ja tuntenut minut.
Tiedät, milloin istun ja milloin nousen,
Olet kaukaa ymmärtänyt ajatukseni.
Sinä tutkit polkuni ja makuutukseni,
Ja tunnet kaikki tieni tarkoin.
Jopa ennen kuin sana on kielelläni,
Katso, Herra, Sinä tiedät kaiken.

Sinä ympäröit minut takaa ja edestä,
Ja panit kätesi minun päälleni.
Sellainen tieto on liian ihmeellistä minulle,
Se on liian korkeaa, en voi sitä saavuttaa.

Mihin voin mennä Sinun Henkesi luota,
tai minne voin paeta Sinun läsnäoloasi?

Jos minä nousen taivaaseen, Sinä olet siellä,
Jos minä petaan vuoteeni tuonelaan, katso, Sinä olet siellä.
Jos minä otan aamunkoiton siivet,
Jos minä asun meren kaukaisimmassa kolkassa,
Jopa sinne Sinun kätesi minut johdattaa,
ja Sinun oikea kätesi pitää minusta kiinni.
Jos sanon: ”Totisesti pimeys valtaa minut,
ja valo ympärilläni on yö”
Ei pimeyskään ole Sinulle pimeää,
ja yö on yhtä kirkas kuin päivä.
Pimeys ja valkeus ovat Sinulle samankaltaisia.

Sillä Sinä muodostit minun sisimpäni,
Sinä kudoit minut äitini kohdussa.

Sennakeribin tuho

Lord Byron

Assyrialainen tuli kuin susi lauman päälle,
Ja hänen seurueensa loistivat purppurassa ja kullassa,
Ja heidän keihäittensä kiilto oli kuin tähdet merellä,
Kun sininen aalto vyöryy yöllä syvällä Galileassa.

Kuin metsän lehdet, kun kesä vihertää,
nähtivät nuo sotajoukot lippunsa kanssa auringonlaskun aikaan:
Kuin metsän lehdet, kun syksy puhaltaa,
nähtivät nuo sotajoukot seuraavana päivänä kuihtuneina ja kuihtuneina.

Sillä Kuoleman enkeli levitti siipensä puhalluksessa,
Ja puhalsi ohi kulkiessaan vihollisen kasvoihin,
Ja nukkujien silmät muuttuivat kuolettaviksi ja hyytäviksi,
Ja heidän sydämensä vain kerran kohahti ja ikuisiksi ajoiksi hiljeni!

Ja siellä makasi hevonen sieraimensa auki,
Mutta sen läpi ei vyörynyt ylpeyden henkäys,
Ja sen henkeä huohottavan vaahto makasi valkoisena nurmikolla,
Ja kylmänä kuin kalliota hakkaavan aallokon suihku.

Ja siellä makasi ratsastaja vääristyneenä ja kalpeana,
Kaste otsalla ja ruoste sotilaspanssarissa:
Ja teltat olivat kaikki hiljaa, liput yksinäiset,
Nostamattomat keihäät, puhaltamattomat trumpetit.

Ja Ašurin lesket valittavat äänekkäästi,
Ja epäjumalat murtuivat Baalin temppelissä,
Ja pakanain mahti, miekalta lyömätön,
On sulanut kuin lumi Herran katseessa!

Sonetti 116

William Shakespeare

Älkää antako aidon mielen avioliitolle
antaa esteitä. Rakkaus ei ole rakkautta
Joka muuttaa, kun se muutoksen löytää,
Vai taipuu poistajan kanssa poistamaan.
Oi ei, se on ikuinen merkki,
Joka katsoo myrskyjä eikä horju koskaan;
Se on tähti jokaiselle sauvakäpälälle,
Jonka arvo on tuntematon, vaikka hänen korkeutensa otetaan.
Rakkaus ei ole Ajan hölmö, vaikka ruusuiset huulet ja posket
Sen taivutetun sirpin kompassin sisälle tulevat;
Rakkaus ei muutu sen lyhyillä tunneilla ja viikoilla,
Mutta kantaa sen kohtalon reunaan asti.
Jos tämä on erehdys ja minua vastaan todistettu,
En ole koskaan kirjoittanut, eikä kukaan mies koskaan rakastanut.

Mitä runoja osaat ulkoa? Sisällytätkö runojen ulkoa opettelua jokapäiväiseen elämääsi?

Olisin iloinen kuullessani sinusta! Tule mukaan keskusteluun Facebookissa tai Instagramissa ja kerro minulle suosikkirunosi lapsille ulkoa opeteltaviksi, ja muista liittyä sähköpostilistalleni!

Haluatko lisää runoja lapsille ulkoa opeteltaviksi? Tutustu näihin muihin upeisiin runousresursseihin

• Muistitehtävien vuosi (52 viikkoa videoresitointeja ja tulosteita…ILMAISEKSI)
• Kansallisen runokuukauden resursseja
• Runo taskussa -päivä (sekä ilmaisia tulosteita)
• Exploring Shakespeare with Children
• Ultimate Poetry Book List
• Ei koskaan lopu runoja lapsille ulkoa opittaviksi: 100 runoa ulkoa opeteltavaksi aamuisin
• Miten valita parhaat muistitehtävät
• Voitko haikuilla?
• Runouden vapaa kirjoittaminen
• Mitä on Aamutunti?
• Facebook Live jakamassa 4 uutta runokirjaa, joista olen innoissani
• YouTube-soittolista vuoden muistitehtävieni lausunnoista

Tahdotko kuunnella keskustelun, jonka kävin tyttäreni kanssa runoudesta?