Joka vuosi elokuun 16. päivä on Elvis Presleyn kuoleman vuosipäivä. Vaikka Elvis-fanit muistelevat yleensä mieluummin Elviksen elämän onnellisempia aikoja, heidän tulisi sallia itselleen joka vuosi yksi päivä muistella tapahtumia, jotka johtivat Elviksen ennenaikaiseen kuolemaan. Vaikka useimmat Presley-fanit eivät halua puhua siitä, Elviksen itsetuhoinen käyttäytyminen elämänsä loppupuolella on olennainen osa hänen suurta amerikkalaista tarinaansa.
”Elvis-nelikymppinen ja lihava”-Tämä otsikko paikallislehdessäni 8. tammikuuta 1975 aamulla julkaistussa lyhyessä artikkelissa hätkähdytti minua. Miten Elvis saattoi yhtäkkiä olla ylipainoinen?Kun näin hänet lavalla Seattlessa vuonna 1971, hän oli hoikka, energinen ja komea.Yhtä hoikka hän oli myös vuoden 1973 AlohaFrom Hawaii -televisiospesiaalissa. Kaikissa hänen levyjensä kansikuvissa kahden seuraavan vuoden aikana oli sama jäntevä Elvis. Ja nyt hän on päästänyt itsensä irti? Aluksi en voinut enkä halunnut uskoa sitä.
Huhtikuussa1976 minun oli kuitenkin pakko uskoa se, kun Elvis käveli Spokane Coliseumin lavalle. Rehellisesti sanottuna luulin ensin, että hän oli työntänyt tyynyn puseronsa alle vitsinä, mutta kun tyyny ei koskaan tullut ulos, kävi tuskallisen selväksi, että Elvis oli menettänyt vyötärönsä hallinnan. Silti, kuten useimmat Elvis-fanit, olin täysin tyrmistynyt kuullessani Elviksen kuolemasta vuotta myöhemmin 42-vuotiaana. Ei kai ylipainon kantaminen voinut riittää lopettamaan näin nuoren miehen elämää.
Vähemmistö meistä ei kuitenkaan tiennyt mitään muista tuhoisista tavoista ja sairauksista, jotka johtivat hitaasti ja vääjäämättä Elviksen kuolemaan. Kävi ilmi, että huumeidenkäyttöä, sairaalajaksoja ja omituista käyttäytymistä niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin oli suojellut mahdollisimman paljon julkisuudelta joukko salaliittolaisia, jotka hyötyivät terveeksi ja työkykyiseksi koetusta Elviksestä. Heihin kuuluivat eversti Parker, RCA, Presleyn sisäpiiriläiset ja jopa Elvis itse. Ja tietysti me fanit, jotka emme halunneet luopua unelmistamme ikuisesti nuoresta Elviksestä, olimme tietämättämme myös salaliittolaisia.
Mitä jos Elviksen fanit olisivat olleet valppaampia? Olisimmeko olleet jotenkin tietoisia Elviksen fyysisestä rappeutumisesta ja voineet tehdä jotain hänen pelastamisekseen? Olisimmeko voineet koota palapelin palaset yhteen? Ehkä vastaukset näihin huolestuttaviin kysymyksiin löytyvät jostain niistä sadoista artikkeleista, joita julkaistiin Elviksestä hänen 40-vuotissyntymäpäivästään tammikuussa 1975 aina hänen kuolemaansa kaksi ja puoli vuotta myöhemmin.
Sosiaalista mediaa” ei tietenkään ollut silloin olemassa, jotta se olisi voinut välittää Elvistä koskevat uutiset ja huhut meille reaaliajassa. Parhaat kansalliset tietolähteet Presleystä olivat Varietyn ja Billboardin kaltaiset viihdelehdet. Useimmat meistä eivät kuitenkaan lukeneet näitä lähteitä, koska olimme faneja emmekä alan sisäpiiriläisiä. Jos olisimme lukeneet, mitä olisimme saaneet tietää Elviksen terveydentilan heikkenemisestä? Palataanpa taaksepäin ja katsotaan, mitä niissä kerrottiin Elviksen julkisesta ja yksityisestä elämästä vuosina 1975-77.
– Elviksen sairaalakäynnit
Helmikuun 5. päivänä 1975, vajaa kuukausi Elviksen 40-vuotissyntymäpäivän jälkeen, Variety kertoi, että Elvis oli ”kiidätetty” Memphisin sairaalaan 29. tammikuuta. Koska sairaalahoitoon pääsyn syytä ei paljastettu, Varietyhan joutui perustelemaan artikkelinsa spekulaatioilla. ”Paikallisessa lehdistössä siteerattiin laulajaa lähellä olevaa lähdettä, jonka mukaan Presleyllä oli maksavaivoja, jotka eivät liittyneet alkoholiin, koska esiintyjä ei juo”, Variety totesi ja lisäsi: ”Ristiriitaisia raportteja mahdollisista paino- ja maksavaivoista liittyy Elvis Presleyn oleskeluun Memphis Baptist -sairaalassa.”
Sairaalan virkailijan mukaan Presleyn oleskelun kuvailtiin olleen ”testejä” varten, joiden tuloksia ei paljastettu. Elviksen sanottiin siellä ollessaan olevan ”hänen henkilökohtaisen lääkärinsä tohtori George Nichopoulosin valvonnassa”. Osoituksena sairaalan virallisten tietojen epäluotettavuudesta Variety lopetti lyhyen artikkelinsa seuraavaan huomautukseen: ”Lehtilähteiden mukaan Presleyn viimeinen käynti sairaalassa kesäkuussa 1973 liittyi maksavaivoihin eikä keuhkoputkentulehduksen hoitoon, kuten virallisesti kerrottiin.”
Varietyn artikkeli paljastaa, kuinka Presleyn lähipiiriin kuuluneet tahot ilmeisesti pidättelivät tuohon aikaan julkisuudelta uutisia Elviksen terveydentilasta jopa harhaanjohtaviin ja vääriin tietoihin asti. Tämä vaarallinen strategia jatkui Elviksen kuolinpäivään asti.
Elvisillä oli elinaikaa jäljellä 2 ½ vuotta.
– Sairas Elvis ei saavu Nashvillerin äänityssessioon
Toinen artikkeli, jonka olisi pitänyt herättää huolta Elviksen terveydentilasta, ilmestyi Memphis Press-Scimitar -lehdessä 2. helmikuuta 1977 otsikolla ”Elvis Presley ei saavu RCA:n äänityssessioon”. Artikkelin lähteenä oli Bill Hancen kolumni Nashville Bannerissa. Hancen mukaan Elvis saapui Nashvilleen suunniteltujen äänityssessioiden ennakkoiltoina, mutta Presley ei koskaan poistunut huoneestaan motellista, jossa hän asui. Hance lisäsi:
”Presley, joka väitti olevansa flunssainen, lähti täältä lauantai-iltana ja lupasi palata maanantaina täyttääkseen levytyssopimuksensa RCA:n kanssa ja noudattaakseen omaa sloganiaan ”Taking Care of Business”. Kun hän ei ilmestynyt studioon, RCA:n virkailijat ja hänen henkilökohtainen managerinsa, eversti Tom Parker kuulemma ”kävivät kuumina”. Parkerin … siteerattiin sanoneen Presleylle: ’Mene studiolle, täytä sopimuksesi tai kiertueita ei enää tule.'”
Hancet puhui motellin henkilökunnan jäsenelle, joka sanoi: ”Tällä kaverilla on päivät ja yöt takaperin. Hän nukkuu koko päivän ja valvoo koko yön. Kuudelta iltapäivällä hän haluaa aamiaista.” Ensimmäisenä iltana hän tilasi juustomunakkaita, neljä tilausta pekonia ja kuusi makeisrullaa. Seuraavaksi hän vaatii keittoa. Ei ihme, että hänen painonsa nousee ja laskee kuin ilmapallo.”
Press-Scimitarin artikkeli perustui jälleen kerran enimmäkseen spekulaatioihin ja vääristeltyihin tietoihin. Niille, jotka olivat halukkaita myöntämään sen, sen olisi kuitenkin pitänyt herättää toinen punainen lippu Elviksen terveydentilasta.
Hänellä oli vain 6 ½ kuukautta elinaikaa jäljellä.
Variety kertoi 18. toukokuuta 1977 ilmestyneessä numerossaan, että kolme miestä oli haastanut Elvis Presleyn oikeuteen ja vaatinut häneltä 150 000 dollaria sen vuoksi, että tämä oli vetäytynyt henkilökohtaisesta ja rahallisesta tuesta Memphisiin suunnitteilla olevalle kilpapallo- ja käsipallokenttää koskevalle yritykselle. Vaikka artikkelissa ei mainita suoraa yhteyttä Elviksen terveyteen, ei ollut hyvä merkki, että yksi haastajakolmikosta oli Elviksen henkilökohtainen lääkäri, pahamaineinen tohtori Nick.
Elvisillä oli kolme kuukautta elinaikaa.
– Elvis poistuu lavalta kesken esityksensä
Variety kertoi 1. kesäkuuta 1977 ilmestyneessä numerossaan Presleyn oudosta konsertista Baltimoren Civic Centerissä 29. toukokuuta:
”Fyysisesti ja taiteellisesti huonossa kunnossa oleva Elvis Presley käveli ulos oudosta konserttiesiintymisestään puolen tunnin ajaksi sunnuntai-iltana tässä paikassa, mutta hän kuitenkin palasi lopulta takaisin. Civic Centerin tiedottaja selitti veteraani rock’n’roll-laulajan huhuilun, kiroilun ja suunnittelemattoman tauon johtuneen raportoidusta suolisto-ongelmasta, joka oli kaynyt Presleyn pois kiertueensa aikaisemmasta osasta.””
Kirjoittaja MartyBennett totesi, että ”Presley oli raskassilmäinen ja vaikutti useimpien tarkkailijoiden mielestä heikolta ja väsyneeltä”. Hänen esityksensä ensimmäiset 30 minuuttia sisälsivät ”aneemista laulua, muutamia kömpelöitä yrityksiä hänen patentoituun pyörimiseensä, hämmentävää puhetta ja kömpelöä liikehdintää, johon kuului myös se, että apulainen piti kädellään hänen äänimikrofoniaan”. Sitten ”lihava ja ilmeisen tuskastunut” Presley käveli pois lavalta ilman selityksiä, jättäen muusikot tuuraamaan häntä.
Kun hän palasi lavalle, Elvis selitti lähteneensä kahdesta syystä – ”vääntynyt nilkka ja luonto kutsuu”. Civic Centerin tiedottaja sanoi myöhemmin, että Presley oli lääkityksellä ja että lääkäri oli hoitanut häntä hänen poissa ollessaan lavalta.Vaikka Elvis myöhemmin kertoi yleisölle, että ”terveydessäni ei ole mitään vikaa”, Bennett huomautti, että ”asiakkaat poistuivat lavalta päätään pudistellen ja spekuloiden, mikä häntä vaivasi”. Hänellä oli ilmeisesti enemmän ”vikaa” kuin kukaan heistä tai me itse tiesimme tuolloin.
Elvisillä oli jäljellä 2 ½ kuukautta elinaikaa.
– Miksi Elvis kuoli?
Presleyn äkillisen kuoleman jälkeen 16. elokuuta 1977 spekuloinnit jatkuivat hänen kuolemansa syystä ja siihen johtaneista syistä. Variet-lehden seuraavana päivänä ilmestyneessä lyhyessä muistokirjoituksessa kerrottiin, että Elvis oli kuollut ”akuuttiin hengitysvajaukseen”, ja sitä seurasi melko epämääräinen, ei-lääketieteellinen ilmoitus: ”Hänen fyysinen tilansa oli ollut epävakaa viimeisen vuoden ajan.”
Varietyn seuraava, 24. elokuuta 1977 ilmestynyt viikkonumero oli täynnä Presley-tribuuttiartikkeleita. Rivien väliin oli kätketty lausuntoja, jotka osoittivat, kuinka vähän jopa alan ihmiset tiesivät Elviksen hauraasta terveydentilasta hänen viimeisinä vuosinaan. Lehti mainitsi nyt kuolinsyyksi ”sydänkohtauksen” ja liitti sen hänen paino-ongelmiinsa:
”Viime vuosina Presleyn ura kukoisti, kun taas hänen henkilökohtainen terveytensä menestyi paljon huonommin. Hänestä tuli huomattavan lihava, jopa 70 kiloa hänen 175-kiloisesta parhaasta painostaan. Yhteistyökumppanit viittaavat hänen jatkuvaan roskaruokavalioonsa, erityisesti virvoitusjuomiin, hyytelömunkkeihin ja banaanisämpylöihin.”
Maailma oli tietysti ensimmäistä kertaa saamassa tietää Elviksen häikäilemättömästä reseptilääkkeiden käytöstä, mikä johti spekulaatioihin siitä, että se oli hänen kuolemaansa myötävaikuttava tekijä. Tiedot, joita useimmat Elvis-fanit eivät yksinkertaisesti suostuneet uskomaan tuolloin, tulivat juuri julkaistusta kirjasta, jonka oli kirjoittanut kolme Elviksen sisäpiiriläistä. Variety kertoi kirjasta lyhyesti artikkelissa, jossa kerrottiin monista, jotka ”hyötyivät” Kuninkaan kuolemasta:
”Ballantine paperbacks järjesti lehdistötilaisuuden Red Westille, Sonny Westille ja Dave Heblerille, jotka olivat entisiä jäseniä Presleyn ’Memphis Mafia’-joukosta, joka koostui ystävistä, hengaajista ja henkivartijoista. Nämä kolme kirjoittivat kirjan nimeltä ’Elvis: What Happened?’, jonka väitetään paljastavan laulajan voimakkaan riippuvuuden erilaisista lääkkeistä ja muita hänen yksityiselämänsä surkeita puolia.”
Ostin kirjan ja luin sen parin ensimmäisen viikon aikana Elviksen kuoleman jälkeen. Paljastukset tietysti järkyttivät minua, ja vaikka en halunnut uskoa kaikkea, en voinut välttyä epämiellyttävältä johtopäätökseltä, että idolini oli loppujen lopuksi aivan liian inhimillinen ja että hänen huumeidenkäyttönsä jossain määrin luultavasti nopeutti hänen kuolemaansa,
– Huhut leviävät Elviksen kuoleman jälkeen
Billboardin elokuun 27. päivänä ilmestyneessä Billboardin numerossa julkaistut artikkelit osoittivat, kuinka hyvin Elvis ja hänen lähipiirinsä olivat suojelleet hänen ailahtelevia terveysongelmiaan:
”Presley oli ylipainoinen kuollessaan, ja hän oli taistellut tätä ongelmaa vastaan useita vuosia. Memphisin ja Nashvillen musiikki- ja levyteollisuudessa liikkui huhuja, joiden mukaan Presleylla oli syöpä ja hän käytti kobolttilääkitystä, joka sai hänet laihtumaan.
”Toinen huhu oli, että Presley tiesi, että hänellä oli kuolemansairaus ja että hän oli viime aikoina ollut uskonnollinen ja lukenut paljon Raamattua. Kumpaakaan näistä kahdesta huhusta ei voitu vahvistaa.
””Olemme kaikki kuulleet niin paljon huhuja hänen terveydestään”, sanoo CMA:n toiminnanjohtaja Jo Walker. ”Rukoilimme tietysti, etteivät ne olisi totta. Sitä on vaikea uskoa. Olemme järkyttyneitä ja järkyttyneitä.”
”Joillekin uutinen Presleyn kuolemasta ei kuitenkaan ollut täysin odottamaton. Presleyn pitkäaikaisen taustayhtyeen, Jordanairesin, jäsenen Ray Walkerin mukaan: ”Tämä ei ollut yhtäkkistä. Elvis oli ollut huonossa kunnossa viimeiset kaksi tai kolme vuotta. Itse asiassa vakavammassa kuin hän tiesi itsekään.”
Parin seuraavan vuoden aikana useimmat Elvis-fanit joutuivat vastentahtoisesti hyväksymään, että huumeidenkäyttö oli luultavasti suurin syy heidän idolinsa varhaiseen kuolemaan. Ne meistä, jotka elivät nuo julmat päivät, ovat jo kauan sitten päättäneet keskittyä muistoissaan hänen luonteensa lahjakkaisiin ja anteliaisiin puoliin.