Hanke vaati valtavia työvoimaresursseja (noin 5000 työntekijää). Työntekijöiden majoittamiseksi padon rakennustöiden alkuvaiheessa rakennettiin kokonainen yhteisö, Boulder City. Koska rakennusaika osui samaan aikaan Yhdysvaltain suuren laman (1929-1933) kanssa, monet työttömät työläiset olivat jo muuttaneet patotyömaalle perheineen etsimään työtilaisuutta.
Padon rakentaminen
Vuonna 1931 hankkeen ensimmäinen vaihe aloitettiin räjäyttämällä kanjonin kallioseinämiä hydraulisten tunnelien rakentamiseksi, joita käytettäisiin Colorado-joen virtauksen väliaikaiseen ohjaamiseen, kunnes pato valmistuisi. Hankkeen aikataulu oli tiukka, ja työntekijät joutuivat työskentelemään äärimmäisissä olosuhteissa (korkeissa lämpötiloissa ja vaarallisissa hiilimonoksidipitoisuuksissa, koska kunnollista ilmanvaihtoa ei ollut järjestetty) tunnelin louhinnan loppuunsaattamiseksi. Tilanne johti kuusipäiväiseen lakkoon elokuussa 1931.
Pysyvän kiertotien luomiseksi kaivettiin neljä tunnelia (kaksi Nevadan puolella ja kaksi Arizonassa). Colorado-joki ohjattiin uudelleen marraskuussa 1932 käyttämällä kahta Arizonan puolella olevaa tunnelia, kun taas kaksi muuta toimivat vararakenteina tulvan varalta. Tämän mahdollisti pienempi, tilapäinen kassapato, joka rakennettiin tunneleiden louhinnasta peräisin olevasta kivimurskasta.
Kuva 2: Tunneleiden louhinta Black Canyonin läpi (Lähde: Bechtel)
Suojatakseen laitteistoa ja työmaalla työskenteleviä ihmisiä tulvilta rakennettiin toinen kassapato. Kun alue oli tyhjennetty, aloitettiin padon perustustyöt. Laitos perustettaisiin kiinteän vulkaanisen kallion päälle, joten urakoitsijoiden oli poistettava ylemmät, löysät maamateriaalikerrokset. Padon perusta vahvistettiin nesteellä, jota käytetään rakennushankkeissa onteloiden täyttämiseen eli laastilla.
Rakennuspaikalle perustettiin betonin tuotantolaitokset. Betonin valaminen alkoi kesällä 1933. Padon valtavuuteen liittyi suuri ongelma. Todettiin, että jos betoni valettaisiin yhdessä vaiheessa, tulokset olisivat padon kannalta katastrofaaliset. Kun betoni kovettuu, sen lämpötila yleensä nousee, mikä johtaa supistumiseen. Jos tämä prosessi etenee epätasaisesti koko padon betonimassassa, se johtaisi halkeamien syntymiseen ja leviämiseen. Reclamation Bureau of Reclamationin insinöörit arvioivat, että tällaisessa tilanteessa kovettumisprosessi voisi kestää yli 100 vuotta.
Tämän vuoksi rakenne rakennettiin vaiheittain segmenteittäin käyttämällä toisiinsa lukittuvia betoniharkkoja. Kovettumisprosessia nopeutettiin asentamalla betoniharkkojen läpi vesiputkia, jotka myöhemmin täytettiin laastilla.
Kuva 3: Hooverin padon rakennustyöt (Lähde: Bechtel)
Työt saatiin valmiiksi keväällä 1935, kun noin 2,5 miljoonaa kuutiometriä betonia oli valettu.
Hooverin padon ylivuotoaukot
Padon ylivuotoaukot tarjoavat vedelle kulkuväylän ylivuodon sattuessa. Ne on perustettu patojen yläosiin, ja ne aktivoituvat, kun vedenpinta nousee liian korkealle. Näin ollen ne estävät vettä tulvimasta yli padon.
Hooverin padossa on kaksi ylivuotoaukkoa, jotka on sijoitettu tukien molemmille puolille, noin 8 metriä rakenteen yläpinnan alapuolelle. Ylimääräinen vesi, joka valuu ylivuotoputken läpi, ohjataan alavirtaan 15 metriä leveiden tunneleiden kautta, jotka on yhdistetty altaan ohjaustunneleihin. Kumpikin ylivuotoputki pystyy kuljettamaan yli 5500 m3 vettä sekunnissa, mikä vastaa Niagaran putousten virtausnopeutta.
Ensimmäinen ylivuotoputki aloitti toimintansa kesällä 1941 sen jälkeen, kun Mead-järvi oli saavuttanut enimmäistasonsa.
Ylitysputkia käytettiin runsaasti vuonna 1983, jolloin altaan vedenkorkeus oli ennätyksellinen. Vesivirrat vaurioittivat padon betonipohjaa, joka jouduttiin korjaamaan.
Kuva 4: Hooverin padon ylivuotoputki (Lähde: Pennsylvanian osavaltioyliopisto)
Hooverin voimalaitos
Hooverin voimalaitos perustettiin yhdessä kaaripainovoimapadon kanssa, ja se sijaitsee laitoksen juurella. Ensimmäiset 3 generaattoria aloittivat toimintansa vuoden 1936 lopulla ja lisää tuli seuraavina vuosina.
Hooverin pato oli 10 vuoden ajan (1939-1949) Yhdysvaltojen suurin vesivoimalaitos, ja se on edelleen yksi tehokkaimmista laitoksista. Tällä hetkellä se tuottaa vuosittain noin 4 miljardia kilowattituntia ja sen maksimikapasiteetti on 2 080 MW. Sen suorituskyky oli heikentynyt viime vuosikymmenen aikana johtuen jatkuvasta kuivuudesta, joka vaikutti Lake Meadin vedenkorkeuteen, joka oli alimmillaan vuonna 2016. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina.
Padon viimeiset tuotantoyksiköt asennettiin vuonna 1961. Tällä hetkellä siinä on 17 pääturbiinia, jotka korvasivat alkuperäiset turbiinit 1980- ja 1990-luvuilla. Voimalaitosta ylläpitää edelleen U.S. Bureau of Reclamation.
Käy tutustumassa Hooverin padon voimalaitokseen katsomalla alla oleva video.
Hooverin pato maamerkkinä ja matkailukohteena
Hooverin pato on nykyisin suosittu matkailukohde, joka vastaanottaa vuosittain noin miljoona turistia. Vuonna 2005 kävijöiden määrän ja Arizonan ja Nevadan osavaltioiden välisen matkustajamäärän kasvaessa ilmeni liikenneongelmia, ja viranomaiset aloittivat Hoover Dam Bypass Project -hankkeen, Arizonan ja Nevadan osavaltiot yhdistävän kaarisillan, rakentamisen. Silta on perustettu Colorado-joen yläpuolelle ja lähelle patoa. Vanhaa tietä käyttävät nyt vain padon kävijät.