”Jos olisin persikkasmoothie-vartalovoiteeni, missä olisin?” Sanon kenellekään etsiessäni lempivoidettani. Sitten: ”Aha! Siinähän sinä olet. Kierähdit sänkyni alle.”
Puhun paljon itsekseni. Enkä tarkoita vain oman kotini rauhassa. Puhun itselleni kävellessäni kadulla, ollessani toimistossani tai ollessani ostoksilla.
Ääneen ajatteleminen auttaa minua materialisoimaan sen, mitä ajattelen. Se auttaa minua hahmottamaan asioita.
Se saa minut myös näyttämään hullulta. Hullut ihmiset puhuvat itsekseen, eikö niin? He keskustelevat päänsä sisällä olevien äänien kanssa. Jos jankutat kenellekään, kaikki luulevat sinua mielisairaaksi.
Varmasti monet ihmiset ovat nähneet minut vaeltelemassa NYC:n kaduilla ja ajatelleet: ”Crack-riippuvuus on vahva tuollaisella.”
Olen varma, että näytän häiritsevästi samanlaiselta kuin Gollum ”Taru sormusten herrasta” -elokuvassa, kun hän hullaantuu ”aarteensa” ympärille.”
Noh, vitsi on niiden tuomitsevien kusipäiden vitsi, jotka vilkuilevat minua sivusilmällä junassa. (Muuten, MINÄ NÄEN SINUT!).
Itselleen puhuminen on, kuten kävi ilmi, merkki nerokkuudesta.
Maailman fiksuimmat ihmiset puhuvat itselleen. Katso suurimpien ajattelijoiden sisäisiä monologeja. Katsokaa runoutta! Katsokaa historiaa!
Albert Einstein puhui itsekseen. Hän ei ollut mikään innokas sosiaalinen perhonen kasvaessaan, ja hän pysytteli mieluummin omissa oloissaan.
Einstein.org kertoo, että hänellä ”oli tapana toistaa lauseitaan itselleen hiljaa.”
Näetkö? En ole yksin, enkä ole täysin sekaisin. Olen vain todella fiksu. Ha!
Puhuminen itselleen saa aivot toimimaan tehokkaammin.
Quarterly Journal of Experimental Psychology -lehdessä painetussa tutkimuksessa psykologit Daniel Swigley ja Gary Lupya esittivät hypoteesin, jonka mukaan itselleen puhuminen on itse asiassa hyödyllistä.
Me kaikki syyllistymme siihen, eikö? Voisimme yhtä hyvin juhlistaa sitä ja tutkia sen hyötyjä.
Yhden kokeen aikana Swigley ja Lupya antoivat 20 ihmiselle jonkin esineen (kuten leivän tai omenan) nimen, joka heidän käskettiin löytää supermarketista.
Ensimmäisen kokeilusarjan aikana osallistujat sidottiin hiljaisuuteen. Toisessa sarjassa he toistivat esineen nimen ääneen etsiessään sitä kaupasta.
Live Sciencen mukaan koehenkilöt löysivät esineen helpommin, kun he puhuivat itsekseen etsiessään. Asioiden sanominen ääneen herättää muistia. Se jähmettää päämäärän ja tekee siitä konkreettisen.
Esimerkiksi ääneen puhuminen auttaa sinua vain silloin, kun tiedät, mitä tarvitset.
Jos haluat löytää jotakin, esineen nimen ääneen puhuminen auttaa sinua vain silloin, kun tunnet esineen ulkonäön.
Sinun on tiedettävä, mitä olet etsimässä, muutoin vain sekoitat itsesi. Lupyan mukaan:
Itselleen puhuminen ei aina auta – jos et oikeasti tiedä, miltä esine näyttää, sen nimen sanomisella ei voi olla mitään vaikutusta tai se jopa hidastaa sinua. Jos taas tiedät, että banaanit ovat keltaisia ja tietyn muotoisia, sanomalla banaani aktivoit aivoissa nämä visuaaliset ominaisuudet, jotka auttavat sinua löytämään ne.
Muilla sanoilla, et voi saada jostain mitään tolkkua tietämättä, mistä on kyse. Jos tiedät mitä tarvitset ja sanallistat sen nimen, parannat mahdollisuuksiasi löytää se.
Oppiessasi lapsena puhut itseksesi.
Vauvat oppivat puhumaan kuuntelemalla aikuisia ja matkimalla, mitä he sanovat. Puhuminen on pelkkää harjoittelua.
Meidän on kuultava äänemme oppiaksemme käyttämään sitä.
Live Sciencen mukaan ”itseohjautuva puhe voi auttaa ohjaamaan lasten käyttäytymistä, sillä lapset käyvät usein askel askeleelta läpi tehtäviä, kuten kengännauhojen sitomista, ikään kuin muistuttaen itseään keskittymään käsillä olevaan tehtävään.”
Ajatelkaapa kaikkia tuntemianne mamuja. Etkö ole nähnyt heidän puhuvan itsekseen leikkiessään leluautolla tai lempipehmoeläimellä?
Pikkulapsi voi pysyä keskittyneenä puhumalla ongelmiensa läpi.
Jos pikkupoika leikkii leluautoillaan, hän saattaa sanoa: ”Pieni auto mahtuu tästä autotallin ovesta läpi, mutta iso kuorma-auto on liian iso”. Samalla hän testaa, mikä autoista mahtuu lelutallin sisälle.
Lapsi oppii puhumalla tekojensa kautta. Näin hän muistaa tulevaisuutta varten, miten hän ratkaisi ongelman. Läpipuhuminen auttaa häntä hahmottamaan maailmaa.
Puhuminen itselleen auttaa järjestämään ajatuksiaan.
Minua auttaa eniten, kun puhun itselleni, että pystyn järjestämään lukemattomia villejä ajatuksia, jotka riehuvat aivoissani.
Minun ongelmieni ääneen lausuminen rauhoittaa hermojani. Olen oma terapeuttini: Ulkopuolinen ääni auttaa sisäaivojeni minua ongelmieni läpi.
Psykologi Linda Sapadinin mukaan ääneen itselleen puhuminen auttaa validoimaan tärkeitä ja vaikeita päätöksiä. ”Se auttaa sinua selkeyttämään ajatuksiasi, kiinnittämään huomiota siihen, mikä on tärkeää, ja vakiinnuttamaan harkitsemasi päätökset.”
Jokainen tietää, että paras tapa ratkaista ongelma on puhua se ulos. Koska kyseessä on sinun ongelmasi, miksi et tekisi sitä itsesi kanssa?
Puhuminen itsesi kanssa auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi.
Luettelon laatiminen tavoitteista ja niiden saavuttamisen aloittaminen voi olla vaikeaa. Se voi olla ylivoimaista.
Puhumalla itsesi läpi nuo tavoitteet on paljon tasaisempi tapa saavuttaa ne. Jos kävelet itsesi läpi prosessin, jokainen vaihe tuntuu vähemmän vaikealta ja ytimekkäämmältä.
Myös asiat tuntuvat yhtäkkiä toteutettavissa olevilta, ja olet vähemmän huolissasi ongelmaan sukeltamisesta.
Kuten Sapadin asian ilmaisee, ”ääneen sanominen keskittää huomiosi, vahvistaa viestiä, hallitsee karkaavia tunteitasi ja seuloo häiriötekijät pois.”
Se asettaa asiat oikeaan perspektiiviin ja pohjustaa sinut.
Puhuminen itsellesi tarkoittaa sitä, että olet itsevarma. Kuten Albert Einstein, joka ”oli erittäin lahjakas ja hankki varhain elämässään kyvyn hyödyntää kykyjään”, ihmiset, jotka puhuvat itselleen, ovat erittäin päteviä ja luottavat vain itseensä selvittääkseen, mitä he tarvitsevat.
Me ”hullut” olemme porukan tehokkaimpia ja älykkäimpiä. Meillä on aikaa kuunnella sisäistä ääntämme, ääneen ja ylpeästi!