JewishEncyclopedia.com

author
7 minutes, 32 seconds Read

Nimet jättiläismäisille pedoille tai hirviöille, joita kuvataan Job xl. Edellinen on juuresta, joka tarkoittaa ”kietoutua”, ”kiertyä”; jälkimmäinen on monikkomuoto sanasta ”behemah”=”peto.”

-Biblical Data:

Bochartista (”Hierozoicon”, iii. 705) lähtien ”behemothin” on katsottu tarkoittavan virtahepoa; ja Jablonski, jotta se vastaisi täsmälleen tuota eläintä, vertasi egyptiläistä muotoa ”p-ehe-mu” (= ”vesikettu”), jota ei kuitenkaan ole olemassa. Raamatun kuvaus sisältää myyttisiä elementtejä, ja on perusteltua päätellä, että nämä hirviöt eivät olleet todellisia, vaikka virtahepo onkin saattanut antaa pääosan kuvauksen tiedoista. Ainoastaan ainutlaatuisesta olennosta, eikä tavallisesta virtaheposta, voisivat Job xl. 19 olisi voitu käyttää: ”Hän on ensimmäinen Jumalan teistä; hän, joka on sen luonut, harrastaa sen kanssa urheilua” (kuten Septuaginta lukee: πεποιημένον ἐγκαταπαιζέσΘαι; A. V. ”Hän, joka on sen luonut, voi laittaa miekkansa lähestymään sitä”; vrt. Ps. civ. 26); tai ”Vuoret tuovat hänelle ruokaa; siellä leikkivät kaikki kedon eläimet” (Job xl. 20). On ilmeistä, että Behemoth esitetään alkukantaisena eläimenä, kaikkien kuivan maan eläinten kuninkaana, kun taas Leviathan on kaikkien vesieläinten kuningas, jotka molemmat ovat ihmisen voittamattomia (ib. xl. 14, xli. 17-26). Gunkel (”Schöpfung und Chaos”, s. 62) esittää, että behemoth ja leviathan olivat kaksi alkuhirviötä, jotka vastasivat babylonialaisen mytologian Tiamatia (= ”kuilu”; vrt. hebr. ”tehom”) ja Kingua (= aramean ”’akna” = käärme). Jotkut kommentaattorit löytävät myös Jes. xxx. 6 (”bahamot negeb” = ”etelän pedot”) viittauksen virtahepoon; toiset taas Ps. lxxiii. 22 (”Minä olen kuin behemoth sinun edessäsi”); mutta kummallakaan tulkinnalla ei ole perusteita. On todennäköistä, että Leviathaniin ja Behemotiin viitattiin alun perin Hab. ii. 15:ssä: ”Behemotin tuho saa heidät pelkäämään” (vrt. LXX., ”sinä” ”heidän” sijasta).”

E. G. H. K.-In Rabbinical Literature:

Erään midrashin mukaan Leviathan luotiin viidentenä päivänä (Yalḳ., Gen. 12). Alun perin Jumala loi uros- ja naaraspuolisen leviatanin, mutta jottei lajin lisääntyessä tuhoutuisi maailma, Hän tappoi naaraspuolisen ja varasi sen lihan juhla-ateriaa varten, joka annetaan vanhurskaille Messiaan saapuessa (B. B. 74a). Leviathanin valtavaa kokoa havainnollistaa näin R. Johanan, jolta ovat peräisin lähes kaikki tätä hirviötä koskevat haggadot: ”Kerran menimme laivalla ja näimme kalan, joka nosti päänsä vedestä. Sillä oli sarvet, joihin oli kirjoitettu: ’Minä olen yksi ilkeimmistä otuksista, jotka asuttavat merta. Olen kolmesataa meripeninkulmaa pitkä ja menen tänä päivänä Leviathanin leukoihin'” (B. B. l.c.). Kun leviatanilla on nälkä, raportoi R. Dimi R. Johananin nimissä, hän lähettää suustaan niin suurta kuumuutta, että se saa kaikki syvänmeren vedet kiehumaan, ja jos hän laskisi päänsä paratiisiin, yksikään elävä olento ei kestäisi hänen hajuaan (ib.). Hänen asuinpaikkansa on Välimeri, ja Jordanin vedet putoavat hänen suuhunsa (Bek. 55b; B. B. l.c.).

Leviathanin ruumiilla, erityisesti silmillä, on suuri valaiseva voima. Tätä mieltä oli R. Eliezer, joka erään matkan aikana R. Joosuan seurassa selitti jälkimmäiselle, kun tämä säikähti yhtäkkiä ilmestynyttä kirkasta valoa, että se todennäköisesti lähti leviatanin silmistä. Hän viittasi seuralaisensa sanoihin Job xli. 18: ”Hänen silmistään loistaa valo, ja hänen silmänsä ovat kuin aamun silmäluomet” (B. B. l.c.). Yliluonnollisesta voimastaan huolimatta Leviathan kuitenkin pelkää pientä matoa nimeltä ”kilbit” (), joka tarttuu suurten kalojen kiduksiin ja tappaa ne (Shab. 77b).

Messiaanisina aikoina.

Leviathan on näkyvästi esillä haggadilaisessa kirjallisuudessa Messiaan tulon yhteydessä. Viitaten Job xl. 30 (Hebr.), ”ja hurskaat tekevät siitä juhla-aterian”, R. Johanan sanoo, että ylösnousemuksen aikaan Jumala antaa vanhurskaille juhla-aterian, jossa tarjoillaan leviatanin lihaa (B. B. l.c.). Jopa leviatanin metsästys tulee olemaan vanhurskaille suuren nautinnon lähde. R. Judan bar Simonin mukaan ne, jotka eivät ole osallistuneet pakanallisiin urheilulajeihin, saavat osallistua leviatanin ja behemotin metsästykseen (Lev. R. xiii. 3). Gabrielin tehtäväksi annetaan hirviön tappaminen, mutta hän ei pysty suorittamaan tehtäväänsä ilman Jumalan apua, joka jakaa hirviön miekallaan. Toisen Haggadan mukaan, kun Gabriel epäonnistuu, Jumala määrää Leviathanin ryhtymään taisteluun vuoren härän (”shor habar”) kanssa, mikä johtaa molempien kuolemaan (B. B. 75a; Pesiḳ. s. 188b). Leviathanin liha ei ainoastaan tarjoa ruokaa vanhurskaiden pöytään, vaan sitä on runsaasti tarjolla Jerusalemin markkinoilla (B. B. l.c.). Leviathanin nahasta Jumala tekee teltat ensimmäisen luokan hurskaille, vyöt toisen luokan hurskaille, ketjut kolmannen luokan hurskaille ja kaulakorut neljännen luokan hurskaille. Loput nahasta levitetään Jerusalemin seinille, ja koko maailma valaistaan sen kirkkaudella (ib.).

Symbolinen tulkinta.

Nämä Leviathaniin liittyvät haggadot on tulkittu kaikkien kommentaattoreiden toimesta allegorioiksi lukuun ottamatta eräitä ultrakonservatiiveja, kuten Baḥya ben Asheria (”Shulḥan Arba'”, kh. iv., s. 9, kol. 3). Maimonidesin mukaan juhlaillallinen on viittaus älyn hengelliseen nautintoon (kommentti Sanh. i.). Nimi on hänen mukaansa johdettu sanoista (”liittää”, ”yhdistää”), ja se tarkoittaa kuvitteellista hirviötä, jossa yhdistyvät mitä erilaisimmat eläimet (”Moreh,” iii., k. xxiii.). Kabbalistisessa kirjallisuudessa ”lävistävän Leviathanin” ja ”kieron Leviathanin” (Jes. xxvii. 1), joihin eläimen metsästystä koskeva Haggada perustuu, tulkitaan viittaavan Saatana-Samaeliin ja hänen puolisoonsa Lilithiin (”’Emeḳ ha-Melek,” s. 130a), kun taas Ḳimḥi, Abravanel ja muut pitävät ilmaisuja viittauksina juutalaisille vihamielisten voimien tuhoamiseen (vrt. Manasseh ben Israel, ”Nishmat Ḥayyim”, s. 48; ks. myös Kohut, ”Aruch Completum”, s. v. ”Leviathan”, muista viitteistä ja hänen esseensä ”Z. D. M. G.”-julkaisussa (Z. D. M. G.), vol. xxi., s. 590, persialaisessa kirjallisuudessa esiintyvistä rinnastuksista). Haggadilaiset sanonnat saivat otteen runoilijoiden mielikuvituksesta, ja he ottivat viittauksia Leviathanin juhlaillallisiin mukaan liturgiaan.

S. S. I. Br. – Apokryfikirjallisuus:

Sekä Leviathan että Behemoth ovat näkyvästi esillä juutalaisessa eskatologiassa. Henokin kirjassa (lx. 7-9) Henok sanoo:

(Charles, ”Book of Enoch,” s. 155; vrt. esim. ”Leviathanin salaiset kammiot”, jotka Elihu b. Berakel busilainen paljastaa, Cant. R. i. 4).

”Sinä päivänä syntyy kaksi hirviötä: naaraspuolinen hirviö, jonka nimi on ’Leviathan’ ja joka asuu valtameren syvyyksissä vesien lähteiden yläpuolella; mutta urospuolinen hirviö, jonka nimi on ’Behemoth’ ja joka miehittää rintaansa myöten erämaata, jonka nimi on ’Dendain’ , puutarhan itäpuolella, jossa valittujen ja vanhurskaiden on asuttava. Ja minä pyysin tuota toista enkeliä näyttämään minulle näiden hirviöiden voiman; kuinka ne luotiin yhtenä päivänä, kun toinen asetettiin meren syvyyteen ja toinen erämaan päämaahan. Ja hän puhui minulle: ”Sinä, ihmisen poika, etsitkö täältä tietoa siitä, mikä on kätketty?””

Kirjan II Esdras vi. mukaan. 49-53, Jumala loi viidentenä päivänä kaksi suurta hirviötä, Leviathanin ja Behemotin, ja Hän erotti ne toisistaan, koska maailman seitsemäs osa, joka oli osoitettu vedelle, ei pystynyt pitämään niitä yhdessä, ja Hän antoi Behemotille sen osan, joka oli kuivunut kolmantena päivänä ja jossa oli ne tuhannet vuoret, jotka Ps. i. 10:n mukaan, sellaisena kuin haggadistit sen ymmärtävät (”Behemot tuhannen kukkulan päällä”; vertaa. Lev. R. xxii.; Num. R. xxi.; ja Job xl. 20), toimittavat behemotille tarvittavan ravinnon. Leviathanille Jumala antoi seitsemännen osan vedellä täytetystä maasta; ja hän varasi tulevaisuuteen sen, kenelle ja milloin Leviathanin ja behemotin pitäisi tulla syödyksi.

Syyrialaisessa Barukin apokalypsiassa, xxix. 4, ennustetaan myös aika, jolloin behemoth tulee esiin eristäytyneisyydestään maalla ja leviathan merestä, ja nämä kaksi jättiläismäistä hirviötä, jotka on luotu viidentenä päivänä, palvelevat ruokana niille valituille, jotka jäävät henkiin Messiaan päivinä.

Gnostilaisten keskuudessa.

Behemoth ja Leviathan muodostavat ofilaisten ja muiden gnostilaisessa järjestelmässä kaksi niistä seitsemästä ympyrästä tai asemasta, jotka sielun on läpäistävä puhdistautuakseen ja saavuttaakseen autuuden (Hippolytos, ”Adversus Omnes Hæreses”, v. 21; Origenes, ”Contra Celsum”, vi. 25). Ikään kuin ”villihärän” behemotin ja kalan leviatanin lihaa ei olisi pidetty riittävänä vanhurskaiden suurta juhla-ateriaa varten tulevaisuudessa, siihen lisättiin lintu eli ”ziz” (A. V. ”pellon villipedot”), joka mainitaan Ps. 1:ssä. 11 jakeessa 10 olevan behemotin kuvauksen jälkeen, ja rabbit ymmärtävät sen tarkoittavan jättiläismäistä lintua (B. B. 73b). Niinpä Simeon b. Yoḥain apokalypsi (Jellinek, ”B. H.” iii. 76) esittää, että kolme eläintä, hirviömäinen härkä behemoth, kala leviathan ja jättiläismäinen lintu ziz, ovat valmistautuneet suurta juhla-ateriaa varten. Tämä perimätieto viittaa kuitenkin persialaiseen vaikutukseen, sillä tällaisten eläinluokkien alkukantaisten edustajien olemassaolo on osa parsilaisten kosmologiaa. Neljä tällaista lajia mainitaan teoksessa ”Bundahis”, xviii.-xix.: (1) ”käärmeen kaltainen Kar-kala, veden Arizh, Ahuramazdan olennoista suurin”, joka vastaa Leviathania; (2) kolmijalkainen aasi Khara, joka seisoi keskellä valtamerta (”Yasna”, xli. 28); se mainitaan Talmudissa nimellä ”yksisarvinen ḳeresh”, ”ṭigras” (ts, ”thrigaṭ” = ”kolmijalkainen”), korkeuksien gazel (Ḥul. 59b), ja se muodostaa nimellä ”Ḥarish” muhamettilaisessa eskatologiassa behemotin ja leviathanin korvikkeen (ks. Wolff, ” Muhammedanische Eschatologie,” 1872, pp. 174, 181); (3) härkä Hadhayosh, josta valmistetaan kuolemattomuuden ruoka ja joka on behemutin vastine; ja (4) lintu Chamrosh, lintujen päällikkö, joka asuu Alburz-vuoren huipulla (ks. esim. ”Bundahis,” xix. 15); vrt. myös Simurgh (Avesta ”Saena Meregha”, kotkalintu, aarnilintu, hebreakielellä ”Bar Yokneh”), satumainen jättiläislintu, jonka rabbit samaistivat ziziin (ks. Windischman, ”Zoroastrische Studien”, s. 91-93; West, ”Pahlavi Texts”, teoksessa Max Müller, ”S. B. E.” v. 65-71).

Similar Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.