Millin testi

author
3 minutes, 18 seconds Read

Original Editor – Tyler Shultz, Matthias Verlinden

Top Contributors – Matthias Verlinden, Evan Thomas, Rachael Lowe, Kim Jackson ja Magdalena Hytros

Tarkoitus

Kyynärpään lateraalisen epikondyliitin, joka tunnetaan myös nimellä ”tenniskyynärpää”, diagnosointi.

Kliininen esitys

Esiintyy yhtä lailla miehillä ja naisilla, ja 1-3 % väestöstä sairastuu lateraaliseen epikondyliittiin elämänsä aikana, yleensä 35-50 vuoden iässä. Potilaat raportoivat sivukyynärpäässä esiintyvästä kivusta, joka säteilee kyynärvarteen. Lisäksi potilaat valittavat usein otteen heikkenemistä ja vaikeuksia nostaa esineitä. Fyysisessä tutkimuksessa potilailla on tyypillisesti pistemäinen arkuus mediaalisesti ja distaalisesti lateraalisen epikondyylin kohdalla.

Tila Potilaan ikä Vammamekanismi Oireet pahenevat Havainnointi Herkkyys palpaatiolla

Lateraalinen epikondyliitti

35…55 Asteittainen ylirasitus Toiminnot, joihin liittyy ranteen ojentamista/kouristelua Mahdollinen turvotus (lateraalisen kyynärpään yläpuolella) Lateraalinen kyynärpään yläpuolella (extensor carpi radialis brevisin yläpuolella)

Patologia

ECRB:n lähtökohdan vamman histologiset näkökohdat näyttäisivät olevan monitahoiset, johon kuuluu hypovaskulaarisia vyöhykkeitä, eksentrisiä & konsentrisia jänteen rasituksia ja mikroskooppista degeneratiivista vastetta.

Millsin testi 1.png

Useimmissa tapauksissa vaurio koskee yhteisen ojentajalihaksen lähdön erikoistunutta liitoskudosta (intersellin adheesiomolekyylejä) lateraalisen humeraalisen epikondyylin kohdalla, erityisesti Extensor Carpi Radialis Brevis -lihaksen (Extensor Carpi Radialis Brevis -lihaksen, jäljempänä ’ECRB:n’ jänteistä lähtevää jännepäätä. 35 %:lla tapauksista myös ECRL-lisäkilven lähdön lähdö on ylikuormittu. Vauriolle on ominaista mikroskooppiset repeämät, jotka voivat olla pinnallisia tai syviä ja jotka sijaitsevat ECRB:n jänteen lähtökohdan kohdalla lateraalisen olkavarren epikondyylin luukalvossa. Mikroavulsiomurtumia voi näkyä, samoin kuin lymfosyytti-infiltraatiota, kalkkeutumista, arpikudosta ja joissain tapauksissa fibrinoidista rappeutumista; korjaus tapahtuu epäkypsien fibroblastien toimesta.

1. Potilas istuu.
2. Kliinikko tunnustelee toisella kädellä potilaan lateraalista epikondyyliä samalla, kun hän pronominoi potilaan kyynärvartta ja taivuttaa ranteen täysin, kyynärpää ojennettuna.
3. Kivun toistuminen insertiokohdan alueella lateraalisen epikondyylin kohdalla osoittaa positiivista testiä.

Muut tekniikat lateraalisen epikondyliitin diagnosoimiseksi

Maudsleyn testi = Vastustettu kolmannen sormen ojennus

Cozenin testi = Vastustettu ranteen ojennus radiaalisella poikkeavuudella ja täydellisellä pronaatiolla

Tuolinostotesti = Tuolin selkänojan nostaminen kolmella sormella nipistäen ylös (peukalo, indeksi pitkät sormet) ja kyynärpää täysin ojennettuna

Keskeinen tutkimus

Tutkimus (By Tuomo Pienimäki et al. 2002) havaittiin, että kipukynnykset lateraalisissa epikondyyleissä ovat vahvasti yhteydessä kipuun palpaatiossa ja positiiviseen Millsin testiin, mikä antaa näyttöä.

Wadsworth havaitsi, että voimakas Millsin liike yleisanestesiassa tuottaa kuuluvan napsahduksen ja antaa hyviä tuloksia, vaikka tieteellistä syytä ei ole esitetty. Tällä tavoin annetaan näyttöä itse liikkeen tehokkuudesta.

Millsin testi on hyvin suoraviivainen testi, joka on kuvattu useimmissa fysioterapian käsikirjoissa. Kun tiedetään, että asiantuntijalausunnot ovat vain tason 5 näyttöä, useiden asiantuntijoiden yksimielisyyttä diagnostisesta tehokkuudesta voidaan käyttää heikkojen suositusten antamiseen silloin, kun laadukkaampaa näyttöä ei ole.

Tarvitaan lisää tutkimusta.

Lähteet

Millsin testi on nimetty G Percival Millsin, F.R.C.S:n kliinisten löydösten mukaan. Hän julkaisi löydöksensä The British Medical Journal -lehdessä (7.1.1928) ja päivitti sen 31.7.1928. 1937.

  1. Nirschl RP, Ashman ES. Kyynärpään tendinopatia: tenniskyynärpää. Clin Sports Med 2003;22:813- 836.
  2. Allander E. Prevalence, incidence, and remission rates of some common reumatic diseases or syndromes. Scand J Rheumatol 1974;3:145-153.
  3. Whaley AL, Baker CL. Lateraalinen epikondyliitti. Clin Sports Med 2004;23:677- 691
  4. Pomerance J. Radiographic analysis of lateral epicondylitis. J Shoulder Elbow Surg 2002;11:156 -157.
  5. FARO F , Wolf J. Lateraalinen epikondyliitti: Review and current concepts- journal of hand surgery Vol 32A NO.8 October 2007
  6. Pecina M. Bojanic. Tuki- ja liikuntaelimistön ylirasitusvammat. CRC press Boca Rotan, USA, 1993
  7. Wadsworth T, Tennis elbow: konservatiivinen, kirurginen ja manipulatiivinen hoito. British medical journal Volume 294 7 March 1987
  8. 8.0 8.1 Geoffroy P., et al. Diagnosing and treating lateral epicondylitis. Canadian Family Physician VOL 40: Jan 1994
  9. Tenniskyynärpäätesti – Millsin testi
  10. Tuomo Pienimäki, M.D Ph.D et al. Associations Between Pain, Grip Strength, and Manual Tests in the Treatment Evaluation of Chronic Tennis Elbow . The clinical journal of pain 18: 164-170 2002
  11. G. Percival Mills Treatment of tennis elbow. The British medical journal 12. Jan 7. 1928
  12. G. Percival Mills Treatment of tennis elbow. The British medical journal 212. 31. heinäkuuta 1937

Similar Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.