Nuoruusikä on siirtymävaihe lapsuuden ja aikuisuuden välillä, ja siihen kuuluu fyysinen ja psyykkinen kasvu ja kehitys sekä kokemusten hankkiminen aikuisuuteen valmistautumiseksi. Vaikka murrosikä eli biologiset muutokset nuoren ihmisen kehossa ovat kiistattomia ja tapahtuvat kaikilla ihmisillä, käsite nuoruusikä on paljon enemmän kulttuurisidonnainen. Useimmat sanovat, että murrosikä päättyy, kun aikuisuus alkaa, mutta ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä mittaria siitä, milloin se tarkalleen ottaen tapahtuu.
Aikuisuudelle on olemassa laillisia merkkejä, kuten ikä, jolloin saa äänestää, liittyä armeijaan, mennä naimisiin, ajaa autoa tai ostaa alkoholia, tai rikosoikeudellisen vastuun ikäraja. Monilla ryhmillä on seremonioita, jotka merkitsevät nuoren henkilön astumista aikuisuuteen, mutta ikä, jolloin tämä tapahtuu, vaihtelee suuresti kulttuurista toiseen. Joissakin tapauksissa se osuu päällekkäin fyysisen kypsyyden alkamisen kanssa, noin 12- tai 13-vuotiaana (esimerkiksi juutalaisissa tai muslimiyhteisöissä). Toisissa se tapahtuu lähempänä murrosiän loppua, 16-21-vuotiaana (ajatelkaa 21-vuotisjuhlia). Toisissa taas aikuisuus saavutetaan koettelemusten ja testien kautta, ja siksi se voi tapahtua eri ikäisinä eri ihmisille.
Aikuistuminen
Yleisesti länsimaisessa yhteiskunnassa pidämme 18 ikävuoden täyttämistä murrosiän päättymisenä. Se osuu suunnilleen päällekkäin murrosiän päättymisen ja täysi-ikäisyyden alkamisen kanssa. Vuonna 2003 julkaistu tutkimus kuitenkin osoittaa, että amerikkalaiset määrittelevät nykyään aikuisuuden seuraavilla tekijöillä: taloudellinen riippumattomuus, kotoa lähteminen, koulutuksen loppuun saattaminen ja kokopäivätyön tekeminen.
Monet ihmiset saavuttavat nämä virstanpylväät nykyään vasta reilusti yli kaksikymppisinä, mikä johtaa kysymykseen: Ovatko he vielä murrosikäisiä tähän vaiheeseen asti, vai olemmeko kenties alkaneet tunnistaa toista siirtymävaihetta, ”nuorta aikuisuutta”, jossa ihminen ei ole enää murrosikäinen mutta ei vielä täysin aikuinen?