Olikin syyskuun loppu vuonna 1957, ja oppilaat Little Rockin keskuskoulussa Arkansasissa olivat olleet luokkatunneilla kolme viikkoa. Siis kaikki, paitsi 14-vuotias Carlotta Walls ja kahdeksan muuta teini-ikäistä, joista tulisi Central High’n ensimmäiset mustat oppilaat. Vihainen kansalaisjoukko, jota tuki joukko Arkansasin kansalliskaartilaisia, oli estänyt heitä pääsemästä kouluun.
Mutta 25. syyskuuta liittovaltion joukkojen saattamana Carlotta ja hänen luokkatoverinsa kävelivät Central High’n portaita pitkin ja astuivat historiaan.
Heistä tuli Yhdysvaltojen tunnetuimpia mustia oppilaita, jotka olivat integroineet aiemmin täysin valkoisen koulun. Tässä kuussa Little Rock juhlii tuon kansalaisoikeusliikkeen ratkaisevan hetken 60-vuotispäivää kunnioittamalla oppilaita, jotka tulivat tunnetuiksi nimellä Little Rockin yhdeksän, tapahtumilla, joihin kuuluu kahdeksan oppilaan sekä entisen presidentin ja Arkansasin kuvernöörin Bill Clintonin puheita.
Carlotta Walls LaNierille vuosipäivä on tilaisuus herättää tietoisuutta taistelusta rotujen välisen tasa-arvon puolesta. ”Tarkoituksemme on, että tämän päivän ihmiset ymmärtäisivät, miksi istuvat luokkahuoneissa niiden kanssa, jotka eivät näytä heiltä”, hän kertoo TIME-lehdelle. ”Se johtui menestyksestämme Centralissa 60 vuotta sitten.”
Kouluvuosi, joka teki historiaa
Kolme vuotta aiemmin korkein oikeus oli Brown v. Board of Education -tapauksessa päättänyt, että koulujen erottelu oli perustuslain vastaista, mutta monilla alueilla, kuten Little Rockissa, kieltäydyttiin panemasta päätöstä täytäntöön.
Viime lukuvuonna Carlotta Walls oli ollut oppilaana kokonaan mustassa yläasteessa, jossa hänen luokanopettajansa oli tietoinen koko piirin laajuisesta päätöksestä toteuttaa asteittain vaadittavat muutokset. Opettaja kysyi oppilailta, olisivatko he kiinnostuneita menemään Central Highiin, kaupungin arvostetuimpaan lukioon. Carlotta tarttui tilaisuuteen ja ilmoittautui mukaan kysymättä vanhemmiltaan. ”Tiesin, mitä Brown tarkoitti, ja odotin koulujen olevan integroituja”, nyt 74-vuotias LaNier sanoo. ”Halusin parhaan mahdollisen koulutuksen.” Vasta kun hänen ilmoittautumiskorttinsa saapui postissa heinäkuussa, hänen vanhempansa saivat tietää, että hän oli ilmoittautunut kouluun.
Mutta Central High -yliopistoon ilmoittautuminen ja tunneille osallistuminen olivat kaksi eri asiaa. Uuden kouluvuoden ensimmäisenä päivänä vihaiset rotuerottelijoiden joukot kohtasivat yhdeksän oppilasta matkalla Centraliin. Mielenosoittajat huusivat rasistisia solvauksia ja huutelivat: ”Kaksi, neljä, kuusi, kahdeksan, emme aio integroitua”. Kun teini-ikäiset lähestyivät koulua, osavaltion kansalliskaartilaiset, jotka kuvernööri Orval Faubus oli lähettänyt valvomaan segregaatiota korkeimman oikeuden päätöksestä huolimatta, estivät heitä pääsemästä kouluun.
Presidentti Eisenhower oli raivoissaan. ”Joukkovallan ei voida sallia ohittaa tuomioistuinten päätöksiä”, hän sanoi televisiopuheessaan 24. syyskuuta 1957. Presidentti lähetti 1 200 sotilasta Yhdysvaltain armeijan 101. ilmavoimien divisioonasta suojelemaan teini-ikäisiä.
Mutta vaikka jokaiselle Little Rock Nine -ryhmään kuuluvalle annettiin henkilökohtainen sotilassuoja vuoden ajaksi, joukot eivät saaneet mennä luokkahuoneisiin, kylpyhuoneisiin tai pukuhuoneisiin. Tämän seurauksena LaNier, kuten kahdeksan muuta mustaa oppilasta, joutui päivittäin kokemaan nöyryytyksiä, uhkauksia ja väkivaltaa. Oppilaat sylkivät hänen päälleen ja huusivat solvauksia kuten ”paviaani”. He löivät kirjoja hänen käsistään ja potkivat häntä, kun hän kumartui hakemaan niitä.
Jatkuvista hyökkäyksistä huolimatta Carlotta kieltäytyi itkemästä tai kostamasta. ”Pidin piinaajiani tietämättöminä ihmisinä”, hän sanoo. ”He eivät ymmärtäneet, että minulla oli oikeus olla Centralissa. Heillä ei ollut mitään käsitystä historiastamme, perustuslaistamme tai demokratiastamme.”
Opiskelijoista otetut raadolliset kuvat hallitsivat valtakunnallista uutisointia. Central High -yliopistosta tuli kansakunnan rodullisen integraation puolesta käymän taistelun symboli. Little Rock oli ”ensimmäinen todella julkinen ja näkyvä koetapaus siitä, onnistuuko Brown etelässä”, sanoo Michael Brenes, Yalen yliopiston historioitsija ja arkistonhoitaja. Kuten LaNier kirjoitti muistelmateoksessaan A Mighty Long Way: ”Opin jo varhain, että vaikka sotilaat pitivät huolen siitä, että me yhdeksän pysyimme hengissä, kaikessa muussa olin aika pitkälti omillani.”
Eikä koulunkäynti vuonna 1957 ollut Little Rockin yhdeksän hengen taistelun loppu. Seuraavana vuonna kuvernööri Faubus sulki kaikki Little Rockin julkiset lukiot integraation välttämiseksi, jolloin 3700 oppilasta jäi jumiin. Carlotta ei lannistunut, vaan suoritti 11. luokan loppuun kirjekursseilla. Vain kuukausi ennen lukiodiplomin saamista hänen talossaan räjähti pommi. Carlotta pyrki palaamaan kouluun seuraavana päivänä. ”Jos en olisi mennyt”, LaNier kertoi NBC Newsille vuonna 2015, ”he olisivat tunteneet voittaneensa.”
Vanhat erimielisyydet uudistuivat
Little Rock ei ollut ainoa kaupunki, joka vastusti koulujen erottelun poistamista Brownin päätöksen jälkeen, mutta juuri tuosta konfliktista syntyneet karut mielikuvat ruokkivat julkista kannatusta erottelun poistamiselle eri puolilla maata. ”Kun ihmiset näkivät, mitä tapahtui, he olivat aidosti järkyttyneitä ja kauhistuneita”, Brenes sanoo. ”En usko, että kansalaisoikeusliike olisi kasvanut ilman Little Rockia.”
Central High Schoolin kriisi johti koulujen integraation lisääntymiseen koko maassa. Mutta 60 vuotta myöhemmin monet julkiset koulut Yhdysvalloissa ovat edelleen jakautuneet. Valtion tilintarkastusviraston vuonna 2016 tekemän tutkimuksen mukaan rotuun ja talouteen perustuvien rajojen mukaan eristettyjen koulujen määrä yli kaksinkertaistui 13 vuoden aikana, joka päättyi lukuvuoteen 2013. Lisäksi raportissa todettiin, että kouluissa, joissa oli enemmän mustia tai latinalaisamerikkalaisia ja köyhiä oppilaita, oli vähemmän koulutusmahdollisuuksia, mukaan lukien tiede-, matematiikka- ja yliopisto-opintoihin valmistavat luokat.
”Tilastot ovat järkyttäviä”, Brenes sanoo. ”Tämä ei ole enää etelän ongelma. Tämä on kansallinen ongelma.”
Kansallisen huomion kääntyessä takaisin Little Rockiin, LaNier pitää Little Rockin yhdeksän oppilaan vuosipäivää sekä edistyksen juhlana että kehotuksena toimintaan.
”Meillä on vielä tehtävää”, hän sanoo. ”Meidän on varmistettava, että saavutettua edistystä ei kumota.”
Lina Mai on TIME Edgen koulutustoimittaja.
Ota yhteyttä osoitteeseen [email protected].