Apologetiikka voidaan yksinkertaisesti määritellä kristillisen uskon puolustamiseksi. Tämän määritelmän yksinkertaisuus peittää kuitenkin alleen apologetiikan määrittelyyn liittyvän ongelman monimutkaisuuden. Osoittautuu, että apologetiikan merkityksen, laajuuden ja tarkoituksen määrittelyssä on omaksuttu monenlaisia lähestymistapoja.
Sana ”apologetiikka” juontuu kreikan kielen sanasta apologia, jota alun perin käytettiin puolustuspuheena. Antiikin Ateenassa sillä viitattiin puolustuspuheeseen, joka pidettiin oikeussalissa osana normaalia oikeudenkäyntiä. Syytteen esittämisen jälkeen vastaaja sai kiistää syytteet puolustuspuheella (apologia). Klassinen esimerkki apologiasta oli Sokrateen puolustus näyttämöjumalien saarnaamista koskevaa syytettä vastaan, puolustuksen, jonka hänen kuuluisin oppilaansa Platon kertoi uudelleen dialogissa nimeltä Apologia.
Sana apologia esiintyy 17 kertaa substantiivi- tai verbimuodossa VT:ssa, ja se voidaan kääntää joka tapauksessa ”puolustukseksi” tai ”puolustukseksi”. Ajatus uskon perustellun puolustuksen tarjoamisesta on ilmeinen Fil. 1:7, 16: ja erityisesti 1. Piet. 3:15:ssä, mutta mitään erityistä teoriaa apologetiikasta ei ole hahmoteltu UT:ssa.
Kakkosella vuosisadalla tämä yleinen sana ”puolustus” alkoi saada suppeamman merkityksen viitatakseen ryhmään kirjoittajia, jotka puolustivat kristinuskon uskomuksia ja käytäntöjä erilaisia hyökkäyksiä vastaan. Nämä miehet tunnettiin nimellä apologeetti joidenkin heidän tutkielmiensa otsikoiden perusteella, mutta ilmeisesti vasta vuonna 1749 apologetiikkaa käytettiin tarkoittamaan tiettyä teologista oppi-isää.
Käytännöksi on tullut käyttää termiä apologeetti tarkoittamaan tiettyä pyrkimystä tai työtä uskon puolustamiseksi. Apologia voi olla kirjallinen asiakirja, puhe tai jopa elokuva. Apologeetat kehittävät kristillisen uskon puolustuksensa suhteessa tieteellisiin, historiallisiin, filosofisiin, eettisiin, uskonnollisiin, teologisiin tai kulttuurisiin kysymyksiin.