Katsoimme hiljattain kiivasta väittelyä asiakkaamme ja kahden hänen suoran alaisensa välillä. Asiakkaamme, 350 miljoonan dollarin divisioonasta vastaava johtaja, ja yksi suorista alaisistaan, markkinointipäällikkö, olivat valmiita antamaan tarjouksen ehdokkaalle uuteen tehtävään: VP of analytics. Henkilöstöpäällikkö oli kuitenkin jyrkästi sitä mieltä, että heillä oli väärä ehdokas. Hänen järkähtämättömän vakuuttuneena esittämänsä perustelu oli se, että ehdokas ei täyttänyt rekrytointiprofiilin ”sopeutumiskyky”-ulottuvuutta, mikä oli hänen mielestään ratkaiseva tekijä. Johtaja ja markkinointipäällikkö olivat sitä mieltä, että vaikka tämä ehdokas oli kieltämättä epätäydellinen, hän oli paras niistä lähes 40:stä, joita he olivat haastatelleet, ja he olivat valmiita elämään hänen puutteidensa kanssa. Keskustelukierrosten jälkeen henkilöstöpäällikkö pelasi lopullisen valttikorttinsa ja sanoi: ”Joko haluatte asiantuntemukseni tai ette. Teitte minusta henkilöstöpäällikönne, ja jos ette aio noudattaa neuvojani, miksi annoitte minulle tämän työn?”
Yksityisessä keskustelussa asiakkaamme ilmaisi turhautumisensa. ”Hän käyttää tuota korttia heti, kun pelkää, ettei saa tahtoaan läpi. Hän on fiksu ja arvostan hänen neuvojaan, mutta hänen on oltava oikeassa kaikissa päätöksissä. Hänen pomonaan tunnen nyt olevani tilanteessa, jossa en voi voittaa. Jos en noudata hänen neuvojaan, hän tuntee itsensä syrjäytetyksi. Jos noudatan hänen neuvojaan, vahvistan käyttäytymistä, jota en halua tiimini käyttävän päätöksenteon horjuttamiseksi.”
Hänen ahdinkonsa ei ole epätavallinen. Monet ihmiset kärsivät ”kroonisesta varmuudesta” kysymyksissä, joihin ei ole olemassa täydellistä vastausta. Seuraavassa on kolme tapaa, joilla olemme nähneet johtajien pääsevän kroonisen varmuuden alle auttaakseen itseään ja muita laajentamaan näkökulmaansa – ja käymään tuottavampia keskusteluja.
Mene kroonisen varmuuden alkuperän taakse. Kognitiivisia ennakkoluuloja on monenlaisia, ja ne ovat usein dogmaattisten näkemysten taustalla. Asiakkaamme tilanteessa vastanimitetyllä henkilöstöpäälliköllä oli liiallinen itsevarmuusharha, koska edellisessä työssään hänellä oli takanaan hyviä palkkauspäätöksiä. Hänen itsevarmuutensa ei johtunut puolustautumisesta tai poseeraamisesta vaan halusta toistaa aiempi menestys. Kun sinä tai joku johtamasi henkilö kokee kroonista varmuutta, on tärkeää selvittää, mitkä ennakkoluulot saattavat olla taustalla. Jämäkkä varmuus juontaa aina juurensa syvälle juurtuneisiin, mutta usein tiedostamattomiin uskomuksiin.
Vastustaa kiusausta kärjistää kaksintaisteluväittelyä, kunnes joku voittaa. Hidasta asioita, jotta saat pintaan sen, mistä todella on kyse. Riippumatta siitä, miten järjettömiltä heidän näkemyksensä vaikuttavat, lähesty keskustelua ikään kuin niillä olisi jotain oikeutusta. Jos heidän varmuutensa edustaa kaavaa, älä yritä puuttua siihen tiettyä asiaa koskevan riidan aikana. Sovi sen sijaan erillinen keskustelu, jossa käsittelet huolenaiheesi. Voisit sanoa jotain tällaista: ”Aina kun olemme eri puolilla jostakin asiasta, minusta tuntuu, että väität näkemyksiäsi niin jyrkästi, että haluan joko sulkea suuni tai hylätä itsevarmuutesi. Minua auttaisi tietää, että näkemykseni otetaan huomioon, vaikka et olisikaan samaa mieltä kanssani.”
Pohdi, miten organisaatiosi voisi kannustaa varmuuteen. Krooninen varmuus ei ole vain yksilökysymys. Psykologit käyttävät usein PIE-teoriaa (Person In Environment) ymmärtääkseen yksilöiden sosiaalisia kamppailuja niitä muokkaavien ympäristöjen yhteydessä. Arvostetaanko kulttuurissanne itsevarmoja vakaumuksia? Koetaanko päätöksenteko kilpailulliseksi? Tuntuuko ihmisistä siltä, että jos he esiintyvät epävarmoina näkemyksistään, heidät koetaan heikoiksi? Tietyissä tilanteissa, kuten strategiseen suunnitteluun, budjetointiin ja kykyjenhallintaan liittyvissä keskusteluissa, joissa ihmiset kokevat, että paljon on vaarassa, tarve vaikuttaa varmalta muuttuu selviytymiskysymykseksi. Kilpailevista työpaikoista tehdyt tutkimukset osoittavat, että kun ihmiset tuntevat ahdistusta kilpailuprosesseista, he käyttäytyvät todennäköisemmin epäeettisesti – muun muassa kaunistelevat väitteitä saadakseen tahtonsa läpi.
Välttääksesi varmuuden vakiinnuttamista ensisijaiseksi lähestymistavaksi näkemysten tai pyyntöjen esittämiseen, pyydä ihmisiä tulemaan kokouksiin esittämään hyviä ja huonoja puolia asioista. Ja ota rutiiniksi, että muut tiimin jäsenet esittävät eriäviä näkemyksiä päätöksiä tehtäessä. Tällaiset lähestymistavat normalisoivat ihmisten tarpeen itsesäätelyyn ja tasapainottavat luottamusta omiin näkemyksiin ilman varmuuden dogmia.
Kuittaa, jos muiden varmuus saa sinut vastustamaan. Joistakin toisten vakaumukset voivat tuntua uhkaavilta omille näkemyksille ja arvoille. Vahvistusvinouma saa meidät seulomaan pois vahvistamattomia näkemyksiä, joten kun joudumme kamppailemaan erilaisuuden kanssa, vastustamme luonnollisesti. Voimme puolustautua liikaa tai vetäytyä ja hylätä tietoa, joka voisi olla hyvin tärkeää. Havaitsimme erään asiakkaan, sanotaan häntä Mikeksi, pitävän esimiehelleen ja kollegoilleen esityksen, jonka tarkoituksena oli vahvistaa hänen merkittävä budjettilisäyksensä. Yksi hänen kollegoistaan, jonka kanssa hänellä oli riitaisa suhde, esitti perusteltua kritiikkiä korotuksen suuruudesta, kun otetaan huomioon äskettäinen tuotteen laatuongelma. Koska Mike oli taipuvainen uskomaan, että kaikki, mitä tämä kollega sanoi, oli huonosti motivoitua, hän lopetti keskustelun. Hänen liian puolustautuva reaktionsa koitui kuitenkin takaiskuksi ja johti siihen, että heidän esimiehensä lykkäsi budjetin hyväksymistä ”lisäharkintaa varten”. Jos Mike olisi puuttunut kollegansa huolenaiheisiin, hän olisi saattanut hyvinkin neuvotella hyväksynnän, johon olisi sisältynyt ehtoja, joiden ansiosta hän olisi voinut edetä.
Nykyisin korostetaan niin paljon ääneen puhumista, mutta meidän on opittava maltillistamaan ääntämme kuuntelemalla, erityisesti silloin, kun teemme tärkeitä päätöksiä, joita varten on olemassa ristiriitaisia vaihtoehtoja. Muista, että ”oman” totuutesi puhuminen on paljon eri asia kuin ”sen” totuuden puhuminen. Jotkut pelkäävät, että kuunteleminen vahvistaa toisen näkökulman. Pikemminkin kuuntelemalla toiset alkavat tuntea olonsa riittävän turvalliseksi löysäämään otettaan vahvasti pidetyistä vakaumuksistaan. Älä koskaan häpäise, tule torjuvaksi tai eskaloi vasta-argumenteilla. Kuuntelemalla voit luoda tarvittavan luottamuksen ja turvallisuuden erilaisten näkemysten tuottavaan tutkimiseen.
Ei ehkä ole mitään keinoa sovittaa täysin yhteen ristiriitaisia näkemyksiä. Ja voi olla, että ne, jotka ovat kroonisesti varmoja, hylkäävät näkemyksesi irrationaalisina ja käyttäytymisesi puolustuksellisena – tämä on johtajuuden taakka. Jos kuitenkin pystymme hidastamaan omia reaktioitamme ja pohtimaan syitä omaan ja toisten krooniseen varmuuteen, voimme poistaa sen kielteisen vaikutuksen ja löytää kaikkiin erimielisyyksiin kätkeytyvän yhteisen pohjan.