Distaalisen radiuksen murtumat ovat yleisin yläraajan murtuma, jonka ilmaantuvuus on noin 195,2 murtumaa
100 000 potilasta kohti vuodessa, ja se esiintyy yleisimmin alle 50-vuotiailla miehillä ja yli 50-vuotiailla naisilla. Vuosina 1990-2015 WorkSafeBC:ssä nähtiin 6025 työntekijää, joilla oli distaalinen radiusmurtuma. Nivelen ulkopuoliset distaalisen säteen murtumat, jotka ovat tyypillisesti seurausta matalaenergisestä tapahtumasta, voidaan hoitaa konservatiivisella hoidolla, kun taas nivelensisäiset murtumat saattavat vaatia leikkausta. Nuoremmilla potilailla nivelensisäiset distaalisen säteen murtumat ovat yleensä seurausta suurienergisestä tapahtumasta, kun taas vanhemmilla potilailla nämä vammat voivat olla seurausta pienienergisestä tapahtumasta, kuten putoamisesta ojennetun käden päälle.
Distaalisen säteen murtumien, olivatpa ne nivelensisäisiä tai ei, alkuhoito käsittää neurovaskulaarisen ja pehmytkudosarvioinnin, reponoinnin ja immobilisoinnin. Tavalliset AP- ja lateraaliröntgenkuvat riittävät useimmissa tapauksissa. Kehittyneitä kuvantamismenetelmiä käytetään harvoin, tavallisimmin silloin, kun nivelensisäinen siirtymä on minimaalinen ja lääkäri harkitsee ei-operatiivisen hoidon soveltuvuutta. American Academy of Orthopaedic Surgeons suosittelee kirurgista rekonstruktiota murtumissa, joissa radiaalinen lyheneminen on > 3 mm, dorsaalinen kallistus > 10 astetta tai nivelensisäinen siirtymä tai step-off > 2 mm. Nivelensisäisen step-offin ≥ 1 mm on kuitenkin osoitettu korreloivan alhaisemman Short Form 36 -pistemäärän ja niveltulehduksen kehittymisen kanssa. Näin ollen monet kirurgit voivat hyväksyä 2 mm:n välyksen, mutta pitävät parempana < 1 mm:n nivelen inkongruenssia.
Volaarinen distaalisen säteenlevyn levytys, lukittava tai ei-lukittava, on yleisin nivelensisäisten distaalisen säteen murtumien kirurginen hoito. Ne vaihtelevat tavanomaisemmasta yksittäisestä volaarisesta levystä fragmenttikohtaisiin levytysjärjestelmiin. Tapauksissa, joissa kirurgi katsoo, että sisäinen kiinnitys ei ole vaihtoehto, kuten äärimmäisessä distaalisessa murtumassa, voidaan käyttää ulkoista kiinnitystä ja ligamentotaksia reposition saavuttamiseksi. Tämä on yleensä enemmän pelastusmenetelmä kuin sisäinen kiinnitys, mutta rajoitetussa määrässä tapauksia se voi tuottaa parhaat tulokset vaikeissa murtumissa. Dorsaalinen levytys on edelleen vaihtoehto, mutta sitä käytetään harvoin, koska on olemassa huoli ojentajajänteen pahenemisesta tai repeämisestä. Sinänsä käyttöaiheet ovat hyvin rajalliset, ja dorsaalinen levytys poistetaan yleensä murtuman parantumisen jälkeen, kun taas volaariset implantit jätetään yleensä paikoilleen.
Postoperatiivinen immobilisaatio, joka vaihtelee kipsistä irrotettaviin lastoihin, kestää yleensä 2-8 viikkoa. Ajoitus riippuu murtuman/rakenteen vakaudesta, luun laadusta, potilastekijöistä ja kirurgin mieltymyksistä. Potilaat saattavat tarvita fysioterapiaa liikkumista ja vahvistamista varten. Täysi kuormitus aloitetaan yleensä 3 kuukautta leikkauksen jälkeen röntgenkuvauksen ja kliinisen liitoksen perusteella; siedetty toiminta voidaan aloittaa, kun täysi liikelaajuus ja murtuman liitos on saavutettu.
Jos sinulla on kysyttävää loukkaantuneesta työntekijäpotilaasta, jolla on nivelensisäinen distaalinen säteenluun murtuma, soita lääketieteelliselle neuvonantajalle lähimmässä WorkSafeBC:n toimipisteessä.
-Derek Smith, MD, FRCSC
WorkSafeBC:n ortopedian erikoislääkärin neuvonantaja
hidden
Tämä artikkeli on WorkSafeBC:n mielipide, eikä BCMJ:n toimituskunta ole suorittanut sen vertaisarviointia.
1. Court-Brown CM, Caesar B. Aikuisten murtumien epidemiologia: A review. Injury 2006;37:691-697.
2. MacIntyre NJ, Dewan N. Epidemiology of distal radius fractures and factors predicting risk and prognosis. J Hand Ther 2016;29:136-145.
3. Hammert WC, Kramer RC, Graham B, Keith MW. Distaalisen radiusmurtuman hoidon tarkoituksenmukaisuuskriteerit. Rosemont, IL: American Academy of Orthopaedic Surgeons; 2013.
4. Trumble TE, Culp RW, Hanel DP, et al. Intra-articular fractures of the distal aspect of the radius. Instr Course Lect 1999;48:465-480.
5. Trumble TE, Schmitt SR, Vedder NB. Siirtyneiden nivelensisäisten distaalisen säteen murtumien toiminnalliseen lopputulokseen vaikuttavat tekijät. J Hand Surg Am 1994;19:325-340.
6. Mehta JA, Bain GI, Heptinstall RJ. Distaalisen radiuksen nivelensisäisten murtumien anatominen repositio. Artroskooppisesti avustettu lähestymistapa. J Bone Joint Surg Br 2000;82:79-86.
7. Fernandez DL, Geissler WB. Säteisluun syrjäytyneiden nivelmurtumien hoito. J Hand Surg Am 1991;16:375-384.
8. Bini A, Surace MF, Pilato G. Complex articular fractures of the distal radius: the role of closed reduction and external fixation. J Hand Surg Eur Vol 2008;33:305-310.
.