Liittovaltion laki sallii muodollisesti kahdenlaiset PAC:t: kytköksissä olevat ja kytköksettömät. Tuomioistuinpäätöksillä lisättiin kolmas luokitus, vain riippumattomiin menoihin keskittyvät komiteat, jotka tunnetaan puhekielessä nimellä ”Super PACs”.
Connected PACsEdit
Vähemmistö 4600 aktiivisesta, rekisteröidystä PAC:sta, joita kutsutaan nimellä ”connected PACs”, toisinaan myös ”corporate PACs”, on yritysten, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen, ammattiyhdistysten, ammattiyhdistysliikkeiden tai terveydenhuoltoalan ryhmien perustamia. Nämä PAC:t saavat ja keräävät rahaa ”rajoitetulta ryhmältä”, joka koostuu yleensä yritysjohtajista ja osakkeenomistajista tai voittoa tavoittelemattoman järjestön, ammattiliiton tai muun eturyhmän jäsenistä. Tammikuussa 2009 oli 1598 rekisteröityä yritysten PAC:ia, 272 liittyi ammattiliittoihin ja 995 ammattijärjestöihin.
Non-connected PACsEdit
Ryhmät, joilla on ideologinen missio, single-issue-ryhmät sekä kongressin jäsenet ja muut poliittiset johtajat voivat muodostaa ”non-connected PACs”. Nämä järjestöt voivat ottaa vastaan varoja miltä tahansa yksityishenkilöltä, yhdistetyltä PAC:lta tai järjestöltä. Tammikuussa 2009 niitä oli 1594, mikä on nopeimmin kasvava luokka.
Leadership PACsEdit
Valitut viranhaltijat ja poliittiset puolueet eivät voi antaa liittovaltion ylärajaa enemmän varoja suoraan ehdokkaille. He voivat kuitenkin perustaa Leadership PAC:n, joka tekee riippumattomia menoja. Edellyttäen, että menoja ei koordinoida toisen ehdokkaan kanssa, tämäntyyppisiä menoja ei ole rajoitettu.
FEC:n (Federal Election Commission, liittovaltion vaalilautakunta) sääntöjen mukaan Leadership PAC:t ovat liittovaltion ulkopuolisia PAC:ita, ja ne voivat ottaa vastaan lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja muilta PAC:eilta. Koska nykyisten viranhaltijoiden on helpompi houkutella lahjoituksia, Leadership PAC:t ovat tapa, jolla hallitsevat puolueet voivat vallata paikkoja muilta puolueilta. Valitun virkamiehen sponsoroima Leadership PAC ei voi käyttää varoja kyseisen virkamiehen oman kampanjan tukemiseen. Se voi kuitenkin rahoittaa matkoja, hallintokuluja, konsultteja, mielipidetutkimuksia ja muita kampanjan ulkopuolisia kuluja.
Vuoden 2018 vaalikierroksella leadership PAC:t lahjoittivat yli 67 miljoonaa dollaria liittovaltion ehdokkaille.
Leadership PAC:ien kiistanalainen käyttöEditaa
- Viimeinen edustaja John Doolittlen (R) leadership PAC maksoi 15 prosenttia yritykselle, joka työllisti vain hänen vaimonsa. Maksut hänen vaimonsa yritykselle olivat 68 630 dollaria vuosina 2003 ja 2004 ja 224 000 dollaria vuosina 2005 ja 2006. Doolittlen kotiin tehtiin ratsia vuonna 2007. Vuosien tutkimusten jälkeen oikeusministeriö luopui tapauksesta ilman syytteitä kesäkuussa 2010.
- One Leadership PAC osti 2 139 dollaria lahjoja Bose Corporationilta.
- Entinen edustaja Richard Pombo (R) käytti Leadership PAC:ia maksamaan hotellilaskuja (22 896 dollaria) ja ostamaan baseball-lippuja (320 dollaria) lahjoittajille.
- Liittovaltion vaaliviranomaiset sakottivat edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin (D) johtoryhmän PAC:ia, Team Majorityä, 21 000 dollarin sakolla ”liittovaltion rajoja ylittävien lahjoitusten epäasiallisesta hyväksymisestä”.
Super PACsEdit
Super PAC:t, jotka tunnetaan virallisesti nimellä ”independent expenditure-only political action committees” (vain itsenäisiin menoihin keskittyvät poliittiset toimintakomiteat), voivat harjoittaa rajoittamatonta poliittista rahankäyttöä (esimerkiksi mainoksiin) kampanjoista riippumatta, mutta ne eivät saa sen enempää koordinoida kuin tehdä myöskään lahjoituksia ehdokkaiden kampanjoihin tai puoluekassoihin. Toisin kuin perinteiset PAC:t, Super PAC:t voivat kerätä varoja yksityishenkilöiltä, yrityksiltä, ammattiyhdistyksiltä ja muilta ryhmittymiltä ilman lakisääteistä rajoitusta lahjoitusten suuruudelle.
Super PAC:t tulivat mahdollisiksi kahden oikeuskäytäntöä koskevan päätöksen ansiosta vuonna 2010: edellä mainittu Citizens United v. Federal Election Commission ja kaksi kuukautta myöhemmin Speechnow.org v. FEC. FEC hyväksyi 22. heinäkuuta 2010 pitämässään avoimessa kokouksessa kaksi neuvoa-antavaa lausuntoa FEC:n politiikan muuttamiseksi oikeudellisten päätösten mukaisesti. Neuvoa-antavat lausunnot annettiin vastauksena kahden olemassa olevan PAC:n, konservatiivisen Club for Growth -järjestön ja liberaalin Commonsense Ten -järjestön (jonka nimi muutettiin myöhemmin Senate Majority PAC:ksi) pyyntöihin. Neuvoa-antavissa lausunnoissa annettiin esimerkkikirje, joka kaikkien Super PAC:ien on toimitettava saadakseen vapautetun aseman, ja Super PAC:t käyttävät tällaisia kirjeitä edelleen tähän päivään asti. FEC:n puheenjohtaja Steven T. Walther oli eri mieltä molemmista lausunnoista ja antoi lausunnon, jossa hän esitti ajatuksiaan. Lausunnossaan Walther totesi: ”Laissa ja komission säännöksissä on säännöksiä, joita tuomioistuin ei ole käsitellyt SpeechNow-tapauksessa ja jotka edelleen kieltävät Commonsense Teniä pyytämästä tai hyväksymästä avustuksia poliittisilta komiteoilta, joiden vuotuinen arvo on yli 5 000 dollaria, tai avustuksia yrityksiltä tai työmarkkinajärjestöiltä.” (korostus alkuperäisessä).
Termi ”Super PAC” on toimittaja Eliza Newlin Carneyn keksimä. Politicon mukaan Carney, joka on CQ Roll Call -lehden lobbaus- ja vaikuttamistoimintaa käsittelevä toimittaja, ”teki ensimmäisen tunnistettavan, julkaistun viittauksen ’super PAC:iin’, sellaisena kuin se nykyään tunnetaan, työskennellessään National Journal -lehdessä, kun hän kirjoitti 26. kesäkuuta 2010 Workers’ Voices -nimisestä ryhmittymästä, että se oli eräänlainen ”’super PAC’, josta voisi tulla yhä suositumpi Citizens Unitedin jälkeisessä maailmassa.”
FEC:n neuvojen mukaan Super PAC:t eivät saa koordinoida suoraan ehdokkaiden tai puolueitten kanssa. Tämän rajoituksen tarkoituksena on estää niitä järjestämästä kampanjoita, jotka täydentävät niiden tukemien ehdokkaiden kampanjoita tai ovat samansuuntaisia kuin niiden tukemat kampanjat, tai osallistumasta neuvotteluihin, jotka voisivat johtaa PAC:n lahjoittajien ja ehdokkaan tai viranhaltijan välisiin quid pro quo -neuvotteluihin. On kuitenkin laillista, että ehdokkaat ja Super PAC:n johtajat keskustelevat kampanjastrategiasta ja -taktiikasta tiedotusvälineiden välityksellä.
2012 presidentinvaalitEdit
Super PAC:t voivat tukea tiettyjä ehdokkaita. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa Super PAC:illa oli merkittävä rooli, sillä ne käyttivät enemmän rahaa kuin ehdokkaiden vaalikampanjat republikaanien esivaaleissa. Huhtikuun 2012 alkuun mennessä Restore Our Future – Super PAC, jota yleensä kuvaillaan Mitt Romneyn presidentinvaalikampanjan tukemiseksi perustetuksi – oli käyttänyt 40 miljoonaa dollaria. Winning Our Future (Newt Gingrichia kannattava ryhmä) käytti 16 miljoonaa dollaria. Joitakin Super PAC -järjestöjä johtavat tai neuvovat ehdokkaan entiset työntekijät tai yhteistyökumppanit.
Vuoden 2012 vaalikampanjassa suurin osa Super PAC -järjestöille annetusta rahasta tuli varakkailta yksityishenkilöiltä, ei yrityksiltä. Center for Responsive Politicsin tietojen mukaan 100 suurinta yksittäistä Super PAC -lahjoittajaa vuosina 2011-2012 muodostivat vain 3,7 prosenttia lahjoittajista, mutta niiden osuus oli yli 80 prosenttia kerätyistä varoista, kun taas julkisesti noteeratut yritykset lahjoittivat alle 0,5 prosenttia ”aktiivisimmille Super PAC -ryhmille” annetuista varoista.
Center for Responsive Politicsin mukaan helmikuuhun 2012 mennessä Super PAC -ryhmiksi (Super PAC -ryhmät) järjestäytyneet 313 ryhmää olivat saaneet 98 650 993 dollaria ja käyttäneet 46 191 479 dollaria. Tämä tarkoittaa, että vuoden 2012 vaalikauden alussa PAC:t olivat jo ylittäneet huomattavasti vuoden 2008 kokonaistulot. Johtava Super PAC keräsi yksinään enemmän rahaa kuin yhdeksän suurimman PAC:n yhteensä käyttämä summa vuoden 2008 vaalikaudella.
Super PAC:ia on kritisoitu siitä, että ne tukeutuvat voimakkaasti negatiivisiin mainoksiin.
Vuoden 2012 luvut eivät sisällä osavaltiotason PAC:ien keräämiä varoja.
Vuoden 2020 presidentinvaalitMuutos
Vuonna 2019 Bernie Sanders ja Elizabeth Warren asettivat itselleen varainkeruuseen rajoituksia, joihin kuului myös ”vannoutuminen pois PAC-rahoista”. Näiden tietojen julkistamisen tarkoituksena oli estää potentiaalisesti tai näennäisesti korruptoivia lahjoituksia.FEC ja riippumattomat järjestöt, kuten Center for Responsive Politics, seuraavat Super PAC:ien lahjoituksia ja menoja.
Paljastussäännöistä huolimatta on mahdollista käyttää rahaa ilman, että äänestäjät tietävät lahjoittajien henkilöllisyyden ennen vaaleja. Esimerkiksi liittovaltion vaaleissa poliittiset toimintakomiteat voivat valita, haluavatko ne raportoida ”kuukausittain” vai ”neljännesvuosittain”. Tämä mahdollistaa sen, että PAC:ien vaalien viimeisinä päivinä keräämät varat voidaan käyttää ja äänet antaa ennen raportin toimittamista.
Eräässä korkean profiilin tapauksessa super PAC:n lahjoittaja piti nimensä piilossa käyttämällä LLC:tä, joka oli perustettu henkilökohtaisen nimensä piilottamista varten. Eräs super PAC, joka alun perin listasi 250 000 dollarin lahjoituksen LLC:ltä, jota kukaan ei löytänyt, johti myöhempään ilmoitukseen, jossa aiemmin ”salaiset lahjoittajat” paljastuivat. Kampanjarahoitusasiantuntijat ovat kuitenkin väittäneet, että tämä taktiikka on jo nyt laiton, koska se olisi lahjoitus toisen nimissä.
Hybrid PACEdit
Hybridi PAC (joskus kutsutaan myös Carey-komiteaksi) on samanlainen kuin Super PAC, mutta se voi antaa rajoitettuja rahasummia suoraan kampanjoille ja valiokunnille, mutta samalla se voi tehdä riippumattomia menoja rajoittamattomia määriä.