Sodan kustannukset
Luvun jäsen Scott Brooks – Miller 16.04.2018
Sodan kustannukset on usein käytetty ilmaisu, joka annetaan analyysille siitä, kuinka paljon sota maksaa sen kansalaisille, jotka maksavat minkä tahansa konfliktin. Se ei kuitenkaan ota huomioon monien muiden tekijöiden lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia, jotka on otettava huomioon joitakin vuosikymmeniä sodan päättymisen jälkeen. Näihin kustannuksiin kuuluvat jatkuva lääketieteellinen ja psyykkinen terveydenhuolto Yhdysvaltain veteraaniasioiden ministeriön kautta sekä siihen liittyvä taloudellinen hoito posttraumaattisen stressin ja traumaattisen aivovamman aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi sekä dioksiinimyrkytykseen liittyvät menetykset ja terveydenhoito. Lisäksi on otettava huomioon omaishoitajien ja heidän perheidensä mittaamattomat kustannukset. Miten arvioidaan kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että perhe huolehtii läheisestään, joka ei pysty huolehtimaan itsestään. Vihan leimahdus, huutaminen, huonojen unien ja unen menetyksen aiheuttama jännitys, kyvyttömyys työskennellä tai pitää työpaikka. Se jatkuu ja jatkuu. Ei ole epätavallista, että monilla taisteluveteraaneilla on ollut useita avioliittoja.
Ajankohtaisin esimerkki voisi olla Irakin ja Afganistanin sodat syyskuun 11. päivän jälkeisessä maailmassa. Dollarimääräisesti ne ovat maksaneet puolustusministeriölle ja amerikkalaisille veronmaksajille reilusti yli biljoona dollaria pelkästään sotilasmenoina. Mutta siinä ei oteta huomioon niiden maiden kansalaisten inhimillistä kärsimystä, jotka ovat menettäneet läheisensä, tuhoutuneet kotinsa ja kaiken elämänlaadun, joka heillä olisi voinut olla ennen vihollisuuksien alkamista. Kouriintuntuvampi muistutus, jonka kanssa painimme nyt usein, on palaava vammautunut veteraani ja hänen fyysiset tai psyykkiset vammansa. Miten laskemme hinnan elämille, jotka ovat kärsineet toistuvista palvelusvuorokausista, taisteluista, kuolemista, sekasorroista, stressihäiriöistä, avioeroista ja lapsista, jotka ovat jääneet ilman isiään ja äitejään joko kuoleman, itsemurhan tai eron vuoksi.
Koskaan ei ole tutkittu sodan kustannuksia näillä termeillä enemmän kuin viimeaikaisissa 9/11-konflikteissa. Mitä VA:n budjetti kuvastaa kustannusten osalta, samoin kuin lukuisat 501c3:t ja niiden pyrkimykset auttaa siirtymisessä soturista veteraaniksi siviilielämässä? Vaikka liittovaltion talousarviota tarkastelemalla voitaisiinkin määrittää dollarin suuruinen luku, miten arvioidaan ja määritetään kustannukset inhimilliselle kärsimykselle, sekä fyysiselle että emotionaaliselle kärsimykselle? Ehkä sitä ei voi tehdä, ja se on sodan hiljainen kustannus.
Nyt, lähes neljäkymmentä vuotta Vietnamin sodan päättymisen jälkeen, on mielenkiintoista ja haastavaa yrittää määritellä kustannukset niille ponnisteluille, joilla pyrittiin estämään dominojen putoaminen Kaakkois-Aasiassa. Suuri osa tuosta sodasta on edelleen suurelta osin tuntematonta amerikkalaiselle kansalle. Tämäntyyppisen analyysin taustalla on suurempi kysymys siitä, mikä oli Vietnamin sotaan osallistumista. Keitä osallistujat olivat ja miten he olivat vuorovaikutuksessa tässä uudenlaisessa julistamattomassa sodassa?
Suuri osa amerikkalaisista ei tunne sodan ja sen rahoituksen monimutkaisuutta. Tiedämme, että vuosina 1959-1975 sota maksoi yli 738 miljardia dollaria ja 58 236 amerikkalaisen hengen. Tähän sisältyi USA:n mukaan mm. Puolustusministeriön mukaan 55 661 kuollutta Etelä-Vietnamin tasavallassa, 1 120 Pohjois-Vietnamissa, 728 Laosissa, 523 Kambodžassa, 178 Thaimaassa ja 10 Kiinassa. Näissä maissa kuoli myös lukuisia amerikkalaisia siviilejä, jotka kuuluivat joko CIA:han, sisäisen kehityksen virastoon, avustusjärjestöihin, lähetyssaarnaajiin, kuten katoliseen kirkkoon, kveekareihin ja Amerikan Punaiseen Ristiin, sekä yli 68 lehdistön jäsentä, jotka menettivät henkensä sodan aikana: Dicky Chapelle, naistoimittaja, joka raportoi Okinawan taistelusta National Geographicille, Bernard Fall, Road Without Joy -kirjan kirjoittaja ja Sean Flynn, näyttelijä Eroll Flynnin poika.
Vaikka yleisesti tiedetään, että taistelimme etelävietnamilaisten puolesta ja heidän kanssaan lopettaaksemme kommunismin, vain harvat ovat tietoisia liittolaisistamme ja siitä, miten he palvelivat amerikkalaisten joukkojen rinnalla Vietnamin tasavallassa. Mielenkiintoista on, että Yhdysvallat rahoitti suurimman osan sodan rahoituksesta.
Liittolaisemme olivat moninaisia, ja heidän panoksensa oli sekä suuri että pahamaineinen. Yli 312 853 eteläkorealaista sotilasta palveli Vietnamissa, joista 5 099 kuoli taistelussa (KIA), 11 232 haavoittui (WIA) ja 4 katosi (MIA). Heidän läsnäolonsa Vietnamissa tunnettiin raakuudestaan ja useista sotarikoksista. Australian, Uuden-Seelannin ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen (ANZUS) nojalla Australia toimitti 7 672 sotilasta, joista 426 kuoli, 2940 haavoittui ja 6 katosi. Uusi-Seelanti lähetti 3 000 sotilasta, jotka saivat 55 kaatunutta ja 212 haavoittunutta. Taiwan menetti 35 kaatunutta ja määrittelemätön määrä haavoittuneita, mukaan lukien 17 lentäjää, jotka kuljettivat tarvikkeita. Thaimaa lähetti yli 30 000 sotilasta, jotka saivat 351 kaatunutta ja 1 358 haavoittunutta.
Ironisesti, kun arviolta 16 000 asevelvollisuusikäistä yhdysvaltalaista miestä pakeni Kanadaan vuosien 1967 ja 1973 välisenä aikana ja noin 5 500 sotilaskarkuria pakeni pohjoiseen rajan yli, yli 30 000 kanadalaista miestä ilmoittautui vapaaehtoisesti yhdysvaltalaiseen asepalvelukseen. Heistä arviolta 134 kuoli taisteluissa palvellessaan Yhdysvaltoja Vietnamissa.
Yllä mainittujen lukujen lisäksi eniten uhreja liittoutuneiden koalitiossa kommunismia vastaan taistellessaan oli etelävietnamilaisia. Vuosien 1959 ja 1975 välisenä aikana Etelä-Vietnamin tasavallan armeija (Army of the Republic of South Vietnam, ARVN) menetti yli 260 000 taisteluissa ja vielä suurempi määrä haavoittui, eikä tarkkoja lukuja ole saatavilla. Siviiliuhreja kaatui yli 400 000 sotatoimissa ja haavoittuneita oli paljon enemmän. Lääketieteellinen apu suurkaupunkialueiden ulkopuolella oli lähes olematonta, elleivät liittoutuneiden joukot, kuten aktiivipalveluksessa olevien amerikkalaisten tai erikoisjoukkojen lääkintämiesten miehittämät Civic Action Platoons -joukot, toimittaneet sitä. Vammasta tuli todennäköisemmin kuolemaan johtava infektio tai hoidon taitamattomuus. Sen sanominen, että Vietnamin siviiliväestö kärsi sodan aikana, on törkeää vähättelyä.
Mutta entä vihollinen, ne pohjoisen vietnamilaiset Kansallisen vapautusrintaman (Vietkong VC) jäsenet? Ei ole olemassa arvioita siitä, mitä sota maksoi pohjoiselle, vaikka Venäjä ja Kiina maksoivat suuren osan siitä aseiden, ammusten, neuvonantajien ja muun sotilaallisen avun ja humanitaarisen avun muodossa. Rajat ylittävät toimitukset Kiinasta olivat yleisiä, samoin kuin laivakuljetukset Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto menetti sodan aikana 16 kaatunutta ja Kiina 1 446 kaatunutta. Pohjois-Korean ohjuspattereiden henkilökunta menetti useita kymmeniä, vaikka tarkkoja lukuja ei tiedetä.
Pohjois-Vietnamin tappiot ovat kaikista julmimmat. Yli 849 000 Pohjois-Vietnamin armeijan(NVA) jäsentä ja 251 000 NLF:n tai Vietkongin jäsentä kuoli taistelussa. Nämä ovat raportoituja tappioita, mutta monia muita ei kirjattu, koska he kuolivat taisteluissa tai amerikkalaisten pommituksissa Hi Chi Minhin polun varrella Laosissa ja Kambodžassa tai Etelä-Vietnamin rajoilla. Näiden tappioiden kirjaamisprosessia ei ollut.
Sotilaallisten tappioiden lisäksi arvioidaan, että sodan seurauksena kuoli yli 550 000 siviiliä. Monet heistä pommitusten, nälänhädän ja haavoittumisen seurauksena.
Kaikkien näiden lukujen kohdalla ei voida mitata sitä vaikutusta, joka sodalla oli ihmisten psyykeen. Miten lasketaan läheisen, kodin ja toimeentulon menetys? Onko pojan menetys yhtään erilainen Yhdysvalloissa kuin Quang Tri Provinssissa Etelä-Vietnamissa tai Haiphongissa pohjoisessa? Entä nyt? Yli 270 000 amerikkalaista veteraania kärsii eriasteisesta PTSD:stä. Tämä on noin 15 prosenttia Vietnamissa palvelleista. Se on päivittäistä kamppailua tunkeilevien ajatusten, unettomuuden, eristäytymisen, väkijoukkojen ja vieraiden ihmisten pelon sekä kiintymyksen menettämisen kanssa. Tämä on vain tämä amerikkalainen puoli. Veteraanit kamppailevat myös Agent Orange -myrkytyksen (dioksiinimyrkytys lehdettömyydestä) aiheuttamien komplikaatioiden kanssa, mukaan lukien erilaiset syövät ja tyypin II diabetes ja muut myrkytykseen liittyvät sairaudet.
Mutta entiset liittolaisemme, miten he ovat pärjänneet? On erittäin ironista, että Uudessa-Seelannissa, New Plymouthissa, Uudessa-Seelannissa sijaitseva Dow Chemicalin tehdas valmisti Agent Orangea, joka sitten lähetettiin käytettäväksi Kaakkois-Aasiaan. Juuri Vietnamin veteraaniväestö kärsii dioksiinimyrkytyksen kielteisistä vaikutuksista. Kaikki entiset liittolaisemme, joiden veteraanit palvelivat Vietnamissa ja kärsivät dioksiinimyrkytyksen pitkäaikaisista vaikutuksista.
Vietnamin, Laosin ja Kambodžan väestöön kohdistuu myös haitallisia vaikutuksia YK:n räjähtäneistä taisteluvälineistä ja Agent Orange -myrkytyksestä, joiden oireet ovat hyvin tunnettuja ja vaihtelevat synnynnäisistä epämuodostuneisuuksista, syövistä ja ennenaikaisesta ja usein väkivaltaisesta kuolemasta. Vasta viime aikoina on ryhdytty puhdistamaan dioksiinin ja räjähteiden aiheuttamia kriisipesäkkeitä eri puolilla maata Yhdysvaltojen myöntämällä rahalla ja Halo-säätiön kaltaisilla kansalaisjärjestöillä, jotka etsivät ja purkavat räjähtämättömiä taisteluvälineitä. Vuosittain raportoidaan satoja kuolemantapauksia, jotka johtuvat lehtien hävittämisen aiheuttamiin kemiallisiin myrkytyksiin liittyvistä syövistä. Vietnamilaiset ovat vaatineet korvauksia yhdysvaltalaisissa tuomioistuimissa, mutta heidän kanteensa on hylätty. Ranskassa nostetut vastaavat kanteet ovat edelleen vireillä. Se on ruma muistutus siitä, että sodat eivät pääty tiettyyn päivämäärään tai paikkaan. Loppujen lopuksi sodan kustannuksia ei siis ole helppo määrittää. Nyt, kun Vietnamin vihollisuuksien päättymisestä on kulunut yli neljä vuosikymmentä, kärsimys ja suru jatkuu sekä täällä, entisillä taistelukentillä että entisten liittolaisiemme kanssa.
Nyt jo toinen sukupolvi amerikkalaisia, heidän liittolaisiaan ja niitä alkuperäiskansoja, joiden maissa taistelemme, on aloittanut hitaasti ja tuskallisesti ”sodan kustannusten” laskemisen.