Yliherkkyys
Luokan I (välitön) yliherkkyysreaktioita, mukaan lukien ihottumaa, kutinaa, nokkosihottumaa, angioedeemaa, sekä raportteja anafylaksia-ilmoituksia on vastaanotettu lääkkeen markkinoille tulon jälkeisenä aikana. Anafylaksia- ja angioedeema-tapauksia, jotka ovat koskeneet kurkunpäätä, glottista, huulia ja silmäluomia, on raportoitu potilailla Trileptalin ensimmäisen tai myöhempien annosten ottamisen jälkeen. Jos potilaalle kehittyy näitä reaktioita Trileptal-hoidon jälkeen, lääke on lopetettava ja aloitettava vaihtoehtoinen hoito.
Potilaille, joilla on esiintynyt yliherkkyysreaktioita karbamatsepiinille, on ilmoitettava, että noin 25-30 %:lla näistä potilaista saattaa esiintyä yliherkkyysreaktioita (esim. vakavia ihoreaktioita) Trileptal-hoidon yhteydessä (ks. kohta 4.8).
Yliherkkyysreaktioita, mukaan lukien monielinperäisiä yliherkkyysreaktioita, voi esiintyä myös potilailla, joilla ei ole aiemmin esiintynyt yliherkkyyttä karbamatsepiinille. Tällaiset reaktiot voivat vaikuttaa ihoon, maksaan, vereen ja imusuonistoon tai muihin elimiin joko yksittäin tai yhdessä systeemisen reaktion yhteydessä (ks. kohta 4.8). Yleensä, jos yliherkkyysreaktioihin viittaavia merkkejä ja oireita ilmenee, Trileptal-valmisteen käyttö on lopetettava välittömästi.
Dermatologiset vaikutukset
Trileptal-valmisteen käytön yhteydessä on hyvin harvoin raportoitu vakavia dermatologisia reaktioita, kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymää, toksista epidermaalista nekrolyysiä (Lyellin oireyhtymää) ja erythema multiformea. Potilaat, joilla on vakavia ihoreaktioita, saattavat tarvita sairaalahoitoa, sillä nämä tilat voivat olla hengenvaarallisia ja hyvin harvoin johtaa kuolemaan. Trileptaliin liittyviä tapauksia esiintyi sekä lapsilla että aikuisilla. Keskimääräinen aika ilmaantumiseen oli 19 päivää. Useita yksittäisiä tapauksia, joissa vakava ihoreaktio uusiutui, kun Trileptalia annettiin uudelleen, raportoitiin. Potilaat, joille kehittyy ihoreaktio Trileptalin käytön yhteydessä, on arvioitava viipymättä ja Trileptal on lopetettava välittömästi, ellei ihottuma selvästikään liity lääkkeeseen. Jos hoito lopetetaan, on harkittava Trileptal-hoidon korvaamista muulla epilepsialääkehoidolla vieroituskohtausten välttämiseksi. Trileptalia ei saa aloittaa uudelleen potilaille, jotka ovat keskeyttäneet hoidon yliherkkyysreaktion vuoksi (ks. kohta 4.3).
HLA-B*1502-alleeli – Han-kiinalaisissa, thaimaalaisissa ja muissa aasialaisissa väestöissä
HLA-B*1502-alleelin han-kiinalaisilla ja thaimaalaista alkuperää olevilla henkilöillä on osoitettu olevan vahva yhteys riskiin sairastua vakaviin ihoreaktioihin, jotka tunnetaan nimellä Stevens-Johnsonin oireyhtymä (Stevens-Johnsonin oireyhtymä, SJS)/toksinen epidermaalinen nekrolyysi (toxic epidermaalinen nekrolyysi, TEN), kun potilaita kohdellaan karbamatsepiinilla. Okskarbatsepiinin kemiallinen rakenne on samankaltainen kuin karbamatsepiinilla, ja on mahdollista, että HLA-B*1502-positiivisilla potilailla on myös SJS/TEN-riski okskarbatsepiinihoidon jälkeen. On olemassa joitakin tietoja, jotka viittaavat siihen, että tällainen yhteys on olemassa okskarbatsepiinin osalta. HLA-B*1502-kantajien esiintyvyys on noin 10 % Han-kiinalaisessa ja thaimaalaisessa väestössä. Aina kun se on mahdollista, nämä henkilöt olisi seulottava tämän alleelin varalta ennen hoidon aloittamista karbamatsepiinilla tai kemiallisesti siihen liittyvällä vaikuttavalla aineella. Jos näitä syntyperiä olevien potilaiden HLA-B*1502-alleeli testataan positiivisena, okskarbatsepiinin käyttöä voidaan harkita, jos hyötyjen katsotaan ylittävän riskit.
Tämän alleelin esiintyvyyden vuoksi muissa Aasian väestöissä (esim. yli 15 % Filippiineillä ja Malesiassa) voidaan harkita geneettisesti riskialttiiden väestöjen testaamista HLA-B*1502:n esiintymisen varalta.
HLA-B*1502-alleelin esiintyvyys on häviävän pieni esimerkiksi eurooppalaista syntyperää olevissa, afrikkalaisissa ja latinalaisamerikkalaisissa väestöissä, joista on otettu näytteitä, sekä japanilaisissa ja korealaisissa (< 1 %).
Allelifrekvensseillä tarkoitetaan kromosomien prosenttiosuutta väestössä, joka kantaa tiettyä alleelia. Koska henkilö kantaa kahta kopiota kustakin kromosomista, mutta jo yksi kopio HLA-B*1502-alleelia voi riittää lisäämään SJS:n riskiä, niiden potilaiden prosenttiosuus, joilla voi olla riski, on lähes kaksinkertainen alleelifrekvenssiin verrattuna.
HLA-A*3101-alleeli – eurooppalaista syntyperää olevat ja japanilaiset väestöt
Joidenkin tietojen mukaan HLA-A*3101-alleeli liittyy lisääntyneeseen riskiin sairastua karbamatsepiinin aiheuttamiin ihon haittavaikutuksiin, kuten SJS:ään, TEN:iin, lääkehoitoon liittyvään ihottumaan, johon liittyy eosinofiliaa (DRESS), tai lievempiin akuutteihin yleistyneisiin pustuloosiin (AGEP) ja makulopapulaarisiin ihottumiin, eurooppalaista syntyperää olevilla henkilöillä ja Japanissa.
HLA-A*3101-alleelin esiintymistiheys vaihtelee suuresti etnisten väestöjen välillä. HLA-A*3101-alleelin esiintyvyys on 2-5 % eurooppalaisissa väestöissä ja noin 10 % japanilaisissa väestöissä.
HLA-A*3101-alleelin esiintyminen voi lisätä karbamatsepiinin aiheuttamien ihoreaktioiden (enimmäkseen lievempien) riskiä 5,0 %:sta yleisessä väestössä 26,0 %:iin eurooppalaista syntyperää olevilla henkilöillä, kun taas sen puuttuminen voi vähentää riskiä 5,0 %:sta 3,8 %:iin.
HLA-A*3101-alleeli – Muu polveutuminen
Tämän alleelin frekvenssin arvioidaan olevan alle 5 % suurimmassa osassa australialaisista, aasialaisista, afrikkalaisista ja pohjoisamerikkalaisista populaatioista joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta 5-12 %. Yli 15 prosentin frekvenssin on arvioitu esiintyvän joissakin etnisissä ryhmissä Etelä-Amerikassa (Argentiina ja Brasilia), Pohjois-Amerikassa (USA:n navajot ja siouxit sekä Meksikon Sonora Seri) ja Etelä-Intiassa (Tamil Nadu) ja 10-15 prosentin välillä muilla alkuperäisillä etnisillä ryhmillä samoilla alueilla.
Allelifrekvensseillä tarkoitetaan sitä, kuinka monta prosenttia populaation kromosomeista kantaa tiettyä alleelia. Koska henkilö kantaa kahta kopiota kustakin kromosomista, mutta jo yksi kopio HLA-A*3101-alleelia voi riittää lisäämään SJS:n riskiä, niiden potilaiden prosenttiosuus, joilla voi olla riski, on lähes kaksinkertainen alleelifrekvenssiin nähden.
Ei ole riittävästi tietoa, joka tukisi suositusta HLA-A*3101-seulonnasta ennen karbamatsepiini- tai kemiallisten yhdisteiden hoidon aloittamista.
Jos eurooppalaista syntyperää tai japanilaista alkuperää olevilla potilailla tiedetään olevan positiivinen HLA-A*3101-alleeli, karbamatsepiinin tai kemiallisesti sukua olevien yhdisteiden käyttöä voidaan harkita, jos hyötyjen uskotaan olevan riskejä suuremmat.
Geneettisen seulonnan rajoittaminen
Geneettisen seulonnan tuloksilla ei saa koskaan korvata asianmukaista kliinistä valppautta ja potilaan hoitoa. Monille HLA-B*1502-positiivisille aasialaisille potilaille, joita hoidetaan Trileptalilla, ei kehity SJS/TEN:ää, ja HLA-B*1502-negatiivisille potilaille, jotka ovat mitä tahansa etnistä alkuperää, voi silti kehittyä SJS/TEN. Sama pätee HLA-A*3101:n osalta SJS:n, TEN:n, DRESS:n, AGEP:n tai makulopapulaarisen ihottuman riskin osalta. Näiden vakavien ihon haittavaikutusten kehittymistä ja niihin liittyvää sairastuvuutta, joka johtuu muista mahdollisista tekijöistä, kuten AED-annoksesta, hoitomyöntyvyydestä, samanaikaisista lääkkeistä, liitännäissairauksista ja ihotautien seurannan tasosta, ei ole tutkittu.
Tietoa terveydenhuollon ammattilaisille
Jos HLA-B*1502-alleelin esiintyminen testataan, suositellaan korkean resoluution ”HLA-B*1502-genotyypin määritystä”. Testi on positiivinen, jos havaitaan joko yksi tai kaksi HLA-B*1502-alleelia, ja negatiivinen, jos HLA-B*1502-alleelia ei havaita. Vastaavasti, jos testataan HLA-A*3101-alleelin esiintymistä, suositellaan korkean resoluution ”HLA-A*3101-genotyypin määritystä”. Testi on positiivinen, jos havaitaan joko yksi tai kaksi HLA-A*3101-alleelia, ja negatiivinen, jos yhtään HLA-A*3101-alleelia ei havaita.
Kohtausten pahenemisen riski
Trileptalin käytön yhteydessä on raportoitu kohtausten pahenemisen riskiä. Kohtausten pahenemisen riskiä on havaittu erityisesti lapsilla, mutta sitä voi esiintyä myös aikuisilla. Kohtausten pahenemisessa Trileptal on lopetettava.
Hyponatremia
Serumin natriumpitoisuuksia alle 125 mmol/l, jotka ovat yleensä oireettomia ja jotka eivät vaadi hoidon säätämistä, on havaittu enintään 2,7 %:lla Trileptal-hoitoa saavista potilaista. Kliinisistä tutkimuksista saadut kokemukset osoittavat, että seerumin natriumpitoisuudet palautuivat kohti normaalia, kun Trileptal-annosta pienennettiin, annostus lopetettiin tai potilasta hoidettiin konservatiivisesti (esim. rajoittamalla nesteen saantia). Potilailla, joilla on ennestään munuaistiloja, joihin liittyy matalia natriumpitoisuuksia (esim. epäasianmukaisen ADH:n erityksen kaltainen oireyhtymä), tai potilailla, joita hoidetaan samanaikaisesti natriumia alentavilla lääkevalmisteilla (esim. diureetit, desmopressiini) sekä tulehduskipulääkkeillä (esim. indometasiini), seerumin natriumpitoisuudet on mitattava ennen hoidon aloittamista. Sen jälkeen seerumin natriumpitoisuudet on mitattava noin kahden viikon kuluttua ja sen jälkeen kuukausittain kolmen ensimmäisen kuukauden ajan hoidon aikana tai kliinisen tarpeen mukaan. Nämä riskitekijät saattavat koskea erityisesti iäkkäitä potilaita. Trileptal-hoitoa saavien potilaiden ollessa aloittamassa natriumia alentavia lääkevalmisteita on noudatettava samaa lähestymistapaa natriumin tarkistuksissa. Yleensä, jos Trileptal-hoidon aikana ilmenee hyponatemiaan viittaavia kliinisiä oireita (ks. kohta 4.8), voidaan harkita seerumin natriumin mittaamista. Muilla potilailla seerumin natriumpitoisuus voidaan arvioida osana rutiininomaisia laboratoriotutkimuksia.
Kaikkien potilaiden, joilla on sydämen vajaatoiminta ja sekundaarinen sydämen vajaatoiminta, paino on mitattava säännöllisesti nesteen kertymisen esiintymisen toteamiseksi. Jos nesteen kertymistä esiintyy tai sydämen tila pahenee, seerumin natriumpitoisuudet on tarkistettava. Jos havaitaan hyponatemiaa, veden rajoittaminen on tärkeä vastatoimenpide. Koska okskarbatsepiini voi hyvin harvoin johtaa sydämen johtumisen heikkenemiseen, potilaita, joilla on jo ennestään johtumishäiriöitä (esim. eteis-kammiokatkos, rytmihäiriö), on seurattava huolellisesti.
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Kilpirauhasen vajaatoiminta (jonka esiintymistiheys on ”ei tiedossa”-luokiteltu, ks. kohta 4.8) on okskarbatsepiiniin liittyvä haittavaikutus. Ottaen huomioon kilpirauhashormonien merkityksen lasten kehitykselle syntymän jälkeen, kilpirauhasen toiminnan seurantaa suositellaan lasten ikäryhmässä Trileptal-hoidon aikana.
Maksan toiminta
Hyvin harvinaisia hepatiittitapauksia on raportoitu, jotka useimmiten hävisivät suotuisasti. Kun maksatapahtumaa epäillään, maksan toiminta on arvioitava ja Trileptalin käytön lopettamista on harkittava. Varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa potilaita, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).
Munuaistoiminta
Potilailla, joiden munuaistoiminta on heikentynyt (kreatiniinipuhdistuma alle 30 ml/min), Trileptal-hoidon aikana on noudatettava varovaisuutta erityisesti aloitusannoksen ja annoksen ylöspäin titraamisen suhteen. MHD:n plasmatason seurantaa voidaan harkita (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).
Hematologiset vaikutukset
Trileptal-hoitoa saaneilla potilailla on markkinoilletulon jälkeisen kokemuksen aikana havaittu hyvin harvinaisia raportteja agranulosytoosista, aplastisesta anemiasta ja pansytopeniasta (ks. kohta 4.8).
Lääkevalmisteen käytön lopettamista on harkittava, jos ilmenee merkkejä merkittävästä luuydinlaskeumasta.
Suitsidinen käyttäytyminen
Suitsidisia ajatuksia ja käyttäytymistä on raportoitu potilailla, joita on hoidettu epilepsialääkkeillä useissa käyttöaiheissa. Epilepsialääkkeillä tehtyjen satunnaistettujen plasebokontrolloitujen tutkimusten meta-analyysi on myös osoittanut itsemurha-ajatusten ja -käyttäytymisen pienen lisääntyneen riskin. Tämän riskin mekanismia ei tunneta, eivätkä käytettävissä olevat tiedot sulje pois sitä mahdollisuutta, että okskarbatsepiini aiheuttaisi suurentuneen riskin.
Potilaita on siksi seurattava itsemurha-ajatusten ja -käyttäytymisen merkkien varalta, ja asianmukaista hoitoa on harkittava. Potilaita (ja potilaiden hoitajia) on kehotettava hakeutumaan lääkäriin, jos merkkejä itsemurha-ajatuksista tai -käyttäytymisestä ilmenee.
Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet
Sikiöiässä olevia naispotilaita on varoitettava siitä, että Trileptal-valmisteen ja hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden samanaikainen käyttö saattaa tehdä tämäntyyppisen ehkäisyn tehottomaksi (ks. kohta 4.5). Muita ei-hormonaalisia ehkäisymenetelmiä suositellaan Trileptal-hoidon yhteydessä.
Alkoholi
Varovaisuutta on noudatettava, jos alkoholia käytetään yhdessä Trileptal-hoidon kanssa mahdollisen additiivisen sedatiivisen vaikutuksen vuoksi.
Vetäytyminen
Kuten kaikki antiepileptiset lääkevalmisteet, Trileptal-hoito on lopetettava asteittain, jotta kouristuskohtausten esiintymistiheyden mahdollisen lisääntymisen mahdollisuus minimoidaan.
Plasmapitoisuuksien seuranta
Vaikka annoksen ja okskarbatsepiinin plasmapitoisuuksien sekä plasmapitoisuuksien ja kliinisen tehon tai siedettävyyden väliset korrelaatiot ovat melko heikkoja, plasmapitoisuuksien seuranta voi olla hyödyllistä seuraavissa tilanteissa noudattamatta jättämisen poissulkemiseksi tai tilanteissa, joissa on odotettavissa MHD-puhdistuman muutos, mukaan lukien:
– muutokset munuaisten toiminnassa (ks. munuaisten vajaatoiminta kohdassa 4.2).
– raskaus (ks. kohdat 4.6 ja 5).
– maksaentsyymiä indusoivien lääkkeiden samanaikainen käyttö (ks. kohta 4.5).
– maksaentsyymiä indusoivien lääkkeiden samanaikainen käyttö (ks. kohta 4.5).