Alkuperäinen painovoima (OG), jota joskus kutsutaan myös alkuperäiseksi uutteeksi, on mitta, jolla mitataan vierteen alkuperäistä kiintoainepitoisuutta ennen kuin alkoholikäyminen on alkanut oluen valmistamiseksi. OG on yksi tärkeimmistä mittaustavoista, joita panimot käyttävät määritellessään tietystä vierrestä käyneen oluen tulevaa alkoholipitoisuutta. Se mitataan sakkarometrillä, hydrometrillä tai datarefraktometrillä vierteen tiheytenä vakiolämpötilassa ja -paineessa (STP; yleensä 20 °C ja 760 mm) lopullisessa keräyspisteessä ennen hiivan lisäämistä. Alkuperäinen painovoima ilmaistaan tiheytenä, joka on suurempi kuin tislatun veden tiheys, ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sitä kutsutaan ylipainoksi. Veden tiheyden STP:ssä katsotaan olevan 1,000. Jos vierteen tiheys on 1,048, sen ominaispaino on 48° ja OG 48.
Kansainvälisesti OG:n ilmaisemiseen käytetään eri yksiköitä, jotka ovat ominaista panimoteollisuudelle ja joita ovat Plato-asteet, Balling-asteet tai vierteen kuiva-aineprosentti Brix % (vain sakkaroosille). Näissä yksiköissä otetaan huomioon hiilihydraattien ja hiilihydraattiseosten liuotuskertoimet, joita tyypillisesti esiintyy erilaisista vilja-/mallasresepteistä (esim. ohramallas, maissi, riisi, sokeri) valmistetussa vierteessä. Näiden yksiköiden numeerinen luku vastaa noin neljäsosaa ylipainosta. Yllä olevassa esimerkissä 48/4 = 12 painoprosenttia kuiva-ainetta tai 12° Balling tai 12° Plato.
Laboratoriomenetelmiä voidaan käyttää oluen alkuperäisen painovoiman määrittämiseksi mittaamalla sekä oluen nykyinen tai näennäinen ominaispaino että oluen alkoholipitoisuus, jälkimmäinen tislaamalla. Alkuperäispainotaulukoissa alkoholipitoisuus muunnetaan takaisin hiilihydraattimääräksi, joka on käynyt sen tuottamiseksi. Kun nämä kaksi arvoa lasketaan yhteen, voidaan taulukoista määrittää vierteen alkuperäinen painovoima. Grahamin, Hofmanin ja Redwoodin vuonna 1850 laatimat taulukot, joissa alkoholipitoisuus muunnetaan fermentoitujen hiilihydraattien arvoksi, sisällytettiin vuonna 1880 Yhdistyneen kuningaskunnan verolakiin (Inland Revenue Act) valmisteveron perintälaskelmia varten lakisääteisinä taulukoina. Niiden todettiin antavan epätarkkoja tuloksia tietyissä olosuhteissa (lain 15 pykälä ”Export drawback” jne.), joten vuonna 1910 Sir T. E. Thorpen ja panimoinstituutin tohtori H. T. Brownin johtaman Joint Inquiry -tutkimuksen jälkeen niitä tarkennettiin, jotta ne vastaisivat ”panimotoimintaa sellaisena kuin se suoritetaan nykyisessä panimokäytännössä”. Tässä analyysissä ei oteta huomioon korkeapainoisen panimotekniikan käyttöä eikä käymisen jälkeistä laimennusta, koska siinä OG mitataan ikään kuin laimennusta ei olisi tapahtunut.
Panimot pyrkivät saavuttamaan yhdenmukaisen alkuperäispainon oluilleen osana oluidensa yleistä laadunvarmistusta.
Vrt. myös pallotusasteikko, platopainoasteikko ja ominaispaino.
Vrt. myös pallotusasteikko, platopainoasteikko ja ominaispaino.