Britannian- ja amerikanenglannin erot

Englannin kieli on toiseksi puhutuin äidinkieli maailmassa ja virallinen kieli 53 maassa. Se kehittyi ensin Britanniassa – tai tarkemmin sanottuna Brittein saarilla – mutta suurin osa sen puhujista asuu Yhdysvalloissa. Englanti on maailmanlaajuisen viestinnän pääkieli ja suosituin kieli vieraiden kielten oppijoiden keskuudessa.

Kuten missä tahansa kielessä, englannissa on monia variaatioita. Tunnetuimpia lajikkeita ovat brittiläinen ja amerikkalainen englanti. Osaatko erottaa ne toisistaan? Tutustu vertailuumme.

Ovatko brittiläinen ja amerikkalainen englanti samanlaisia?

Nämä kaksi englannin lajiketta eivät todellakaan ole samanlaisia, mutta ne eivät myöskään ole kovin erilaisia. Tämä on tärkeää tietää, jos olet vieraskielinen englannin puhuja ja pelkäät, että muutaman sanan vaihtaminen tekisi sinusta käsittämättömän. Vaikka näin ei tapahdu juuri koskaan, nämä kaksi lajiketta eroavat joskus toisistaan oikeinkirjoituksen, ääntämisen, sanaston tai jopa kielioppirakenteiden osalta (kuten näet jäljempänä). Globalisaation ja Internetin ansiosta nämä erot ovat kuitenkin pienentyneet. Saatat herättää Lontoossa kulmakarvoja kysyessäsi, onko ostamissasi housuissa taskuja, mutta takaamme, että lopulta saat mukavat housut.

Es on kuitenkin suositeltavaa, että pitäydyt yhdessä variaatiossa kirjoittaessasi virallista asiakirjaa tai sähköpostia tai puhuessasi kenellekään virallisessa yhteydessä. Varmista aina kirjoittaessasi, että vaihdat oikeinkirjoituksenvalvontalaitteesi haluamallesi lajikkeelle. Näin teet harvoin kirjoitusvirheitä. Sanastollisten erojen osalta tarkista Oxford Learner’s Dictionaries -sanakirjoista, mitkä sanat ovat tyypillisiä kullekin lajityypille.

Mutta miksi eroja ylipäätään on? Vastaus ei ole yksinkertainen, sillä siihen vaikuttavat monet tekijät. Brittiläistä englantia vanhempi amerikanenglanti saapui Amerikan mantereelle englantilaisten uudisasukkaiden mukana, joiden ääntämys perustui roottiseen puheeseen. Tämä tarkoittaa, että r-kirjain lausuttiin selvästi, aivan kuten nykyäänkin. Britanniassa korkeammat yhteiskuntaluokat pehmittivät r-äänteen, joka on säilynyt tähän päivään asti. Erilaiset kirjoitusasut johtuivat siitä, että amerikkalaiset yrittivät erottautua briteistä, mistä kiitos kuuluu lähinnä herra Noah Websterille, jota kehotan sinua googlaamaan. Eri sanat samalle asialle johtuivat siitä, että molemmat maat lainasivat sanoja naapurimaista. Amerikkalaiset ottivat monia espanjalaisia sanoja, kun taas britit lainasivat monia sanoja ranskasta. Siksi edelliset käyttävät korianteria ja jälkimmäiset korianteria.

Joskus erot ovat melko naurettavia, ja voit katsoa paljon hulvattomia YouTube-videoita, joissa äidinkieliset puhujat vertailevat sanavarastoaan. Jos haluat pitää tauon kaikesta tästä tiedosta, katso tätä brittiläis-amerikkalaista pariskuntaa, joka kamppailee kommunikoinnista kasvattaessaan lastaan. Muista kuitenkin palata takaisin, sillä aiomme kohta sukeltaa brittiläisen ja amerikkalaisen englannin suuriin eroihin.

Brittiläinen vs. amerikkalainen oikeinkirjoitus

Tekstiä kirjoittaessasi olet saattanut huomata, että tekstinkäsittelyohjelmasi on merkinnyt jonkin oikeinkirjoituksen virheelliseksi. Kuitenkin kun tarkistit sen sanakirjasta, oikeinkirjoitus oli itse asiassa oikea. Tämä voidaan usein selittää brittiläisen ja amerikkalaisen englannin välisillä eroilla.

Brittiläisen ja amerikkalaisen englannin keskeinen oikeinkirjoitusero on amerikkalaisessa englannissa esiintyvä kirjaimen poisjättäminen. Esimerkiksi kirjoitettaessa britit säilyttävät kirjaimia, mikä selittää oikeinkirjoituserot näissä sanoissa:

Britannian- ja amerikanenglannin välisiä oikeinkirjoituseroja ovat myös kirjainmuutokset ja kirjainten kääntymiset:

Huomionarvoista on, että brittienglannissa ei käytetä pilkkua kunniamerkkien perässä, esimerkiksi herra Beanin jälkeen Mr Beanin, rouva Smithin perässä, Housen perässä, ja että Housein perässä ei ole pilkkua.D. Samaan aikaan amerikkalaiset käyttävät niitä yleensä.

British vs. American pronunciation

Brittienglanti ja amerikanenglanti eroavat vielä enemmän toisistaan ääntämisen suhteen. Brittiläisen ja amerikkalaisen aksentin eron huomaa heti, kun sen kuulee.

Vaikka r-äänne äännetään amerikanenglannissa, brittiläisessä englannissa se pysyy äänettömänä, ellei se ole tavun alkuosassa. Esimerkiksi:

Painotus voi osua myös eri tavuille:

Amerikanenglanti yksinkertaistaa joskus ääntämistä muuttamalla tai jättämällä pois joitakin vokaaliäänteitä:

Amerikkalaisen vs. brittiläisen kieliopin erot

Brittiläisen ja amerikkalaisen englannin kieliopin erot ovat hieman monimutkaisempia. Erot ovat pieniä, mutta ne ovat merkittäviä.

Otetaan esimerkiksi verbi to have. Brittienglanti käyttää hallussapidosta puhuttaessa verbiä to have got (I have got a book.), kun taas amerikanenglanti käyttää to have (I have a book.). Tärkeä huomautus: verbiä have got käytetään myös amerikanenglannissa, mutta enimmäkseen ilmaisemaan velvollisuutta (I have got to go.).

Myös preesensin käyttö eroaa toisistaan. Britit käyttävät tässä aikamuodossa yleensä verbiä to have (I have just arrived.), kun taas amerikkalaiset jättävät tämän verbin yleensä pois. Tämän seurauksena lauseet kuulostavat yksinkertaisemmilta: I just arrived.

Muut erot koskevat prepositioiden käyttöä:

Kieliopillisiin eroihin kuuluvat myös epäsäännölliset verbit, esim:

Kollektiivisubstantiiveja käytetään myös eri tavalla. Brittiläisessä englannissa sanat team ja committee voivat olla joko yksikössä tai monikossa, ja monikko on yleisempi, mikä viittaa siihen, että ryhmä koostuu useista henkilöistä. Yhdysvalloissa ryhmää pidetään yhtenä kokonaisuutena, joten näitä sanoja pidetään aina yksikössä.

Viimeiseksi, englannin kielen todellisille tuntijoille, on olemassa preesensin konjunktiivi. Ennen 1900-lukua tätä rakennetta käytettiin sekä amerikan- että brittienglannissa, mutta se säilyi vain ensin mainitussa. Amerikkalaiset käyttävät sitä säännöllisesti mandatiivilausekkeissa, kuten ”I demand you be here.” tai ”She proposed he arrive early”. Britanniassa tätä muotoa käytetään vain virallisissa kirjoituksissa. Myös arkielämässä should liitetään yleensä lauseeseen, kuten ”She suggested he should arrive early.”

Amerikkalaisen vs. brittiläisen sanaston erot

Sanaston erot brittiläisen ja amerikkalaisen englannin välillä eivät ole yhtä hankalia. Brittiläinen ja amerikkalainen englanti käyttävät joskus eri sanoja viittaamaan samaan asiaan. Itse asiassa näitä tapauksia on paljon molemmissa lajikkeissa. Saatat kysyä, kuinka monta sanaa brittiläisen ja amerikkalaisen englannin välillä on erilaisia. Tarkkaa lukumäärää on vaikea määrittää, mutta joidenkin luetteloiden mukaan niitä on yli sata, ellei jopa paljon enemmän.

Joskus näitä sanoja voidaan käyttää vain yhdessä lajikkeessa. Ongelma syntyy kuitenkin silloin, kun sanaa käytetään molemmissa lajikkeissa, mutta täysin eri merkityksissä, esimerkiksi:

Tällaisten erojen vuoksi englanninkielisissä käännöksissä on aina ilmoitettava, kumpaa lajiketta kääntäjä käyttää.

Britti- ja amerikkalaisslangi ja puhekieliset ilmaisut

”Taking a vacation” (amerikanenglanti) / ”Going on a holiday” (brittienglanti) joko Yhdysvalloissa tai Isossa-Britanniassa ei luultavasti saa kutsua viralliseen konferenssiin. Silti ne toimivat hyvin tavallisten ihmisten keskuudessa. Ei ole yllättävää, että slangi on erilaista molemmissa maissa. Päädytpä sitten baariin tai pubiin, saatat kuulla joitakin seuraavan taulukon sanoja.

Naturally, you will not hear all of these words in every part of the US or Britain. Slangi on määritelmällisesti vain tietyn sosiaalisen ryhmän käyttämää, joita on paljon molemmissa maissa. Jos olet kääntäjä, nämä sanat voivat usein osoittautua hyödyllisiksi käännettäessä nykyaikaisia kirjallisia tekstejä, kuten nykyajan romaaneja tai televisio- ja elokuvakäsikirjoituksia. Itse asiassa näissä käännöksissä tehdään paljon virheitä, koska slangitermejä ja puhekielisiä ilmaisuja ei tunneta.

Britannian ja Yhdysvaltojen väliset erot raha-arvoissa

Matkustettaessa Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen välillä raha-asiat voivat muuttua hieman monimutkaisiksi, varsinkin kun yrität käyttää näissä maissa oikeaa englantia tai käännät taloustekstejä tai elokuvien tekstityksiä. Brittiläisen punnan (£) puhekielinen termi on quid. Yhdysvalloissa dollareista ($) käytetään joskus nimitystä bucks. Eivätkä ne lopu tähän. Toisin kuin britit, jotka kutsuvat alle 1 punnan kolikoita penneiksi, amerikkalaiset käyttävät usein sanaa nickel 5 sentistä, dime 10 sentistä ja quarter 25 sentistä.

Jutusta tulee vielä monimutkaisempaa, kun puhutaan suuremmista rahamääristä, mutta yritämme selventää asiaa.

Alle yhden dollarin tai punnan suuruisista summista käytetään amerikkalaisessa englannissa mieluummin indefiniittistä artikkelia, kun taas brittiläisessä englannissa käytetään numeroa yksi. Kun kuitenkin puhutaan yli yhden dollarin tai punnan suuruisista summista, amerikkalaisessa kielessä joko jätetään sanat dollarit ja sentit kokonaan pois tai mainitaan ne molemmat ja yhdistetään lauseen kaksi osaa konjunktiolla and. Britanniassa taas voidaan käyttää amerikkalaista tapaa muistuttavaa denomination-less-vaihtoehtoa tai sanoa sekä summa että nimellisarvot ilman konjunktiota. Lisäksi Yhdysvalloissa käytetään epämääräistä artikkelia yhdessä konjunktion ja kanssa ja käytetään numeroita, kun taas konjunktio jätetään pois tuhansien jälkeen. Ja Britanniassa konjunktio jätetään pois. Tämän vuoksi kuulee ennemmin tämän summan, 1.500 dollaria, lausuttavan ”tuhat viisisataa dollaria” ja tämän summan, 1.500 puntaa, lausuttavan ”tuhat viisisataa puntaa”.

Confused? Yritä kääriä pääsi tähän amerikkalaisen englannin kielen tapaan: suurempien rahasummien lausuminen satojen kerrannaisina. Esimerkiksi:

Jos rahapuheet eivät vieläkään ole riittäneet, katsele oikeita amerikkalaisia ja brittiläisiä seteleitä (amerikanenglanti) / seteleitä (brittienglanti) ja kolikoita. Monet englanninkieliset elävät elämäänsä näkemättä niitä koskaan. Katso tämä erinomainen vertailuvideo. Voit myös huomata erot rahamäärissä, joita kuvasimme tässä osiossa.

Amerikkalaisten ja brittien erot päivämäärissä

Nyt saavumme yhteen hämmentävimmistä asioista: päivämäärämuotoihin. Tämä sekaannus johtuu suurelta osin Yhdysvalloista, koska siellä käytetään MM/DD/YY-muotoa, mikä tarkoittaa, että me juhlimme Halloweenia 31. lokakuuta 2020 (10/31/2020). Muille kuin amerikkalaisille tämä on jo itsessään tarpeeksi pelottavaa. Isossa-Britanniassa taas käytetään samanlaista muotoa kuin suurimmassa osassa maailmaa, ja siellä tämä päivämäärä kirjoitetaan 31. lokakuuta 2020 (31/10/2020 tai 31.10.2020). Lisäksi brittienglannissa saa vapaasti käyttää pisteitä vinoviivojen (amerikan- ja brittienglanti) / vinoviivojen (brittienglanti) sijaan.

Britannian vs. Amerikan erot ajassa

Oletko koskaan kuullut ilmaisua military time? Jos kyllä, olet todennäköisesti kuullut sen amerikkalaisessa elokuvassa, et brittiläisessä. Sotilasaika on se, mitä monet amerikkalaiset kutsuvat ”24 tunnin kelloksi”, sillä tämä ajanlaskujärjestelmä on siellä harvinainen ja sitä käytetään pääasiassa armeijassa, poliisissa tai ilmailussa. Ja vaikka se on käytössä Britanniassa ja muualla Euroopassa, amerikkalaiset käyttävät enimmäkseen 12-tuntista kelloa. Lisäksi he käyttävät kaksoispistettä kertoessaan aikaa, kun taas britit käyttävät usein pistettä. Tämä tarkoittaa, että Britanniassa ihmiset saattavat herätä kello 8.00 ja mennä nukkumaan kello 20.00, kun taas Yhdysvalloissa he saattavat herätä kello 8.00 aamulla ja mennä nukkumaan kello 20.00 illalla. AM tulee latinankielisestä sanonnasta ante meridiem (ennen keskipäivää) ja PM sanonnasta post meridiem (keskipäivän jälkeen).

Joulun sanastoa

Lopetetaan tämä artikkeli kevyempään sävyyn sen jälkeen, kun olet vahingossa saanut pääsi sekaisin kaikista näistä erilaisista päiväys- ja kellonaikaformaateista. Puhutaanpa joulusta tai talvilomasta. Tämä auttaa meitä myös ymmärtämään kaikkien näiden erojen luonnetta, sillä kieli heijastaa aina maailmamme ja erityisesti sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristömme tilaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa saatetaan odottaa joulupukkia tuomaan lahjoja, kun taas britit odottavat joulupukkia. Edellinen asuu Pohjoisnavalla, ja jälkimmäisellä on työpajansa Lapissa. Kun kävelet tuohon aikaan vuodesta vaikkapa Birminghamissa, sinua tervehditään ”Hyvää joulua”. Näin ei kuitenkaan tapahdu Austinissa, jossa kuulet vain ”Merry Christmas” tai ”Happy Holidays”.

Parting words

Erottelemalla toisistaan sen, mikä on yleistä Yhdysvalloissa, ja sen, mitä suositaan Isossa-Britanniassa, voi olla uskomattoman hyödyllistä. Se osoittaa, että olet tehnyt tutkimustyötä ja saanut lisää tietoa. Kun käännät englanniksi, se auttaa sinua kuulostamaan luonnolliselta, kun esität äidinkieliselle puhujalle mistä tahansa englanninkielisestä maasta. Mutta ennen kaikkea, kun olet valinnut lajikkeen, kultainen sääntö on pysyä johdonmukaisena. Puhtaasti brittiläinen sana tai lause muuten amerikkalaisessa tekstissä voi erottua kuin kipeä peukalo ja häiritä tekstin eheyttä.

Mutta kun olet ammattikäytön ulkopuolella, nauti molemmista lajikkeista samalla tavalla kuin äidinkieliset puhujat usein tekevät. Äläkä anna erojen hämmentää itseäsi, sillä niillä tuskin on juurikaan merkitystä. Britanniassa ymmärretään kyllä käsitteet AM ja PM, eikä Amerikassa ole mitään ongelmaa ymmärtää, että 16.07.2020 on heinäkuun kuudestoista päivä.

Hyödyllisiä resursseja brittiläisestä ja amerikkalaisesta englannista

• • Amerikkalaisen ja brittiläisen englannin vertailu (Wikipedia.org)
  • Britannian ja amerikanenglannin erot (Britishcouncilfoundation.id)
  • Miten brittienglanti ja amerikanenglanti eroavat toisistaan (Grammarly.com)
  • Mitä eroja on amerikan- ja brittienglannilla? (Babbel.com)
  • Brittienglanti ja amerikanenglanti (Britishcouncil.org)
  • Britti- ja amerikanenglanti: 63 eroa (Infografiikka) (Grammarcheck.net)