Makkabealaiset
Hanukka on yksi niistä harvoista juutalaisista juhlapyhistä, joita ei mainita Raamatussa. Tarina siitä, miten hanukka syntyi, sisältyy 1. ja 2. makkabealaisten kirjoihin, jotka eivät kuulu juutalaisen kaanonin eli heprealaisen Raamatun kaanoniin.
Nämä kirjat kertovat tarinan makkabealaisista, pienestä juutalaisten taistelijoiden joukosta, joka vapautti Israelin maan sitä miehittäneiltä syyrialaiskreikkalaisilta. Antiokhos IV Epifaneen valtakaudella syyrialaiset kreikkalaiset pyrkivät tyrkyttämään hellenististä kulttuuriaan, jota monet juutalaiset pitivät houkuttelevana. Vuoteen 167 eaa. mennessä Antiokhos tehosti kampanjaansa häpäisemällä Jerusalemin temppelin ja kieltämällä juutalaisten uskonnon harjoittamisen. Makkabealaiset – joita johtivat pappi Mattatiaksen viisi poikaa, erityisesti Juuda – toteuttivat kolmivuotisen kampanjan, joka huipentui temppelin puhdistamiseen ja uudelleen vihkimiseen.
Koska he eivät voineet viettää Sukkotin juhlapäivää oikeaan aikaan alkusyksyllä, voittoisat makkabealaiset päättivät, että Sukkotia olisi vietettävä sen jälkeen, kun he olivat vihkinyt temppelin uudelleen, minkä he tekivätkin 25. päivänä Kislev-kuukaudesta vuonna 164 eaa.Jkr. Koska Sukkot kestää seitsemän päivää, tästä tuli hanukan omaksuttu aikataulu.
Joosephin kertomus
Noin 250 vuotta näiden tapahtumien jälkeen ensimmäisen vuosisadan juutalainen historioitsija Flavius Josephus kirjoitti kertomuksensa juhlapäivän synnystä. Josephus viittasi juhlapäivään nimellä Valojen juhla eikä nimellä Hanukka. Josephus näyttää yhdistävän tapahtumista seuranneen uuden vapauden valon kuvaan, ja juhlapäivään viitataan edelleen usein Josephuksen antamalla nimellä.
Talmud ja öljyn ihme
Viimeistään noin sata vuotta myöhemmin rabbiinien varhaiskaudella – siihen aikaan, kun Misna (ensimmäinen Talmudiin sisältyvä suullisen rabbiinilain kokoelma) kirjoitettiin uudelleen – juhlapyhä oli tullut tunnetuksi nimellä Hanukka (”vihkiminen”). Misnassa ei kuitenkaan anneta mitään yksityiskohtia juhlaan liittyvistä säännöistä ja tavoista.
Babylonialaisen Talmudin Gemarassa (Misnan kommentaarissa) saamme lisää yksityiskohtia ja näemme selvästi sekä juhlan että siihen liittyvien tarinoiden kehityksen. Keskustelu hanukasta mainitaan traktaatissa Shabbat. Vain kolme riviä on omistettu hanukan tapahtumille, kun taas kolmella sivulla kerrotaan yksityiskohtaisesti, milloin, missä ja miten hanukkavalot tulisi sytyttää.
LUE: 9 asiaa, joita et tiennyt hanukasta
Talmud valmistui noin 600 vuotta makkabealaisten tapahtumien jälkeen, ja se sisältää säilyneen version kuuluisasta tarinasta ihmeellisestä öljypurkista, joka paloi kahdeksan päivän ajan. Talmud kertoo tämän tarinan osana keskustelua siitä, että paastoaminen ja sureminen ei ole sallittua hanukkana. Ymmärtääkseen, miksi hanukan noudattaminen on niin tärkeää, rabbit kertovat tarinan ihmeellisestä öljypurkista.
Mahdollisesti amoraimit – Talmudin tietäjät – kertoivat uudelleen vanhan suullisen legendan liittääkseen juhlapäivän siihen, minkä he uskoivat olevan räikeä, yliluonnollinen ihme. Vaikka makkabealaisten näennäisesti ihmeellinen voitto syyrialaisista kreikkalaisista olikin varmasti osa juhlapäivän tarinaa, tämä tapahtuma sijoittuu edelleen luonnolliseen inhimilliseen maailmaan. Rabbit saattoivat pitää tätä riittämättömänä perusteluna sille, että juhlapäivä sai oikeudellisen aseman, joka kielsi paastoamisen ja sisälsi tiettyjen juhlarukousten lausumisen. Siksi kertomus yliluonnollisesta tapahtumasta, jonka keskipisteenä oli öljy – ihme – vastaisi kiistatta kaikkiin huoliin juhlapyhän viettämisen oikeutuksesta.
Hanukka nykyaikana
Hanukka sai uuden merkityksen sionismin nousun myötä. Kun Israelin ensimmäiset pioneerit huomasivat taistelevansa puolustautuakseen hyökkäyksiä vastaan, he alkoivat luoda yhteyksiä muinaisiin juutalaisiin taistelijoihin, jotka pitivät puolensa samassa paikassa. Hanukan juhlapäivä ja sen myönteinen kuva juutalaisesta taistelijasta puhutteli varhaisten sionistien todellisuutta, jotka tunsivat olevansa erityisen sidoksissa vapauden ja vallan sanomaan.
Hanukka alkoi saada uudenlaista ilmaisua nykyaikaisen Israelin valtion perustamista edeltävinä vuosina. Holokaustin jälkeisessä maailmassa juutalaiset ovat hyvin tietoisia hanukan esiin nostamista kysymyksistä: sorrosta, identiteetistä, uskonnonvapaudesta ja -ilmaisusta sekä tarpeesta taistella kansallisen itsenäisyyden puolesta. Hanukasta on kehittynyt juhlapyhä, jolla on runsaasti historiallista merkitystä, fyysisiä ja yliluonnollisia ihmekertomuksia sekä vuoropuhelua juutalaisten historian kanssa.