Jesajan kirja on ensimmäinen heprealaisen Raamatun kolmesta niin sanotusta suuresta profeetasta. Se kirjoittaa näennäisesti samannimisen sankarinsa, Jesajan, Amozin pojan, profetioita, joista saamme tietää hyvin vähän.
- Miksi Jumala ei käyttänyt Aatamin peniksen luuta Eevan luomiseen
- Vampyyrit muinaisissa juutalaisissa teksteissä: Mitä he tekivät siellä?
- Tu B’av: Juutalainen ystävänpäivä, joka on peräisin esihistoriasta
Kirja itsessään koostuu enimmäkseen profetioista, jotka on kirjoitettu hämärällä tiiviillä runollisella hepreankielellä, ja se oli kirjoittamisajankohtana todennäköisesti lähes yhtä arvoituksellinen kuin nykyäänkin. Silti nämä jakeet sisältävät joitakin koko Raamatun kuuluisimpia, kuten: ”He lyövät miekkansa aurausraudoiksi ja keihäänsä karsintakoukuiksi; kansa ei enää nosta miekkaa kansaa vastaan eikä opi enää sotimaan” (Jes. 2:4). Mutta kuka sen kirjoitti?
Kuningas Hiskian teoria
Tradition mukaan, joka esiintyy ensimmäisen kerran Talmudissa, Babyloniassa noin vuonna 500 eaa. laaditussa juutalaisen lain kokoelmassa (Bava Batra 14b-15a), Jesajan kirjan kirjoitti kuningas Hiskia, joka hallitsi vuosina 715-686 eaa., ja hänen avustajansa.
Miten juutalaiset viisaat päätyivät tähän johtopäätökseen, on selvää. Kirjan ensimmäisessä jakeessa sanotaan, että profeetta profetoi neljän Juudean hallitsijan aikana, joista viimeinen oli Hiskia. Olisi järkeenkäypää, että kuningas ja hänen kirjanoppineensa kokosivat Jesajan profetioiden kokoelman Jesajan kuoleman jälkeen.
Se olisi myös järkevää, että kuninkaallinen arkisto, jos sellainen oli olemassa ensimmäisen temppelin Jerusalemissa, olisi todennäköisesti sisältänyt profetioiden tallenteita. Seemiläisen Marin kaupunkivaltion (nykyisessä Syyriassa) kuninkaallisessa arkistossa oli tallenteita profetioista 1000 vuotta ennen Hiskiaa. Myös uusassyrialaisen pääkaupungin Niniven kuninkaallisissa arkistoissa oli profetioita, joista osa oli kirjoitettu vain muutama vuosikymmen Jesajan ajan jälkeen. Profetioiden kirjaaminen kuninkaallisiin arkistoihin saattoi olla normaalia.
Nykyaikaiset raamatuntutkijat ovat kuitenkin yleensä skeptisiä. Ensinnäkin Mariin ja Niniveen tallennetut profetiat ovat luonteeltaan käytännönläheisiä. Esimerkiksi jos rakennat tämän ja tuon rakennelman, se romahtaa, tai jos hyökkäät sitä ja tätä vastaan, voitat ja niin edelleen. Voisi kuvitella, miksi näitä ennustuksia säilytettäisiin ja tarkistettaisiin myöhemmin. Jesajan oudot profetiat ovat toista maata: on vaikea kuvitella, mitä käytännön tarkoitusta varten kuninkaalliset kirjanoppineet säilyttäisivät sellaisia profetioita kuin ”Ja minä annan lapset heidän ruhtinaikseen, ja vauvat hallitsevat heitä” (3:4). Miten he tarkistaisivat tämän ennustuksen toteutumisen?
Isaia nuorempi?
Vaikka jotkut kirjan osat ovatkin tosia kuvauksia Jesajan sanoista, niin varmasti suuret osat kirjasta eivät ole. Tätä ehdotti jo 1200-luvun rabbi Abraham Ibn Ezra, joka huomautti, että luvuissa 40-66 sekä luvuissa 34 ja 35 olevat profetiat on kirjoitettu hyvin erilaisella kielellä kuin muu kirja, eikä niissä mainita Jesajaa.
Useimmat nykyajan tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että nämä luvut eivät voi kuvata alkuperäisen Jesajan profetioita, olivatpa ne sitten Hiskian kirjoittamia tai ei. Niiden on täytynyt olla jonkun sellaisen kirjoittamia, joka eli Jerusalemin tuhoutumisen jälkeen vuonna 586 eaa. Alkuperäinen Jesaja eli yli sata vuotta aikaisemmin, joten hän ei olisi voinut sanoa: ”Puhukaa rauhallisesti Jerusalemille ja huutakaa hänelle, että hänen sotansa on päättynyt, että hänen vääryytensä on armahdettu, sillä hän on saanut Herran kädestä kaksinkertaisen korvauksen kaikista synneistään.” (40:2.)
Nämä luvut on täytynyt kirjoittaa jonkun muun profeetan, joka eli Babylonian maanpakolaisuuden aikana. Koska emme tiedä hänen nimeään, tutkijat puhuvat hänestä (tai, mikä on epätodennäköisempää, hänestä) nimellä Toinen Jesaja tai Deutero-Jesaja.
Kirjan kymmenen viimeisen luvun (56-66) profetiat näyttää kirjoittaneen vielä kolmaskin profeetta, joka eli Babylonian maanpakolaisuuden jälkeen, toisen temppelin varhaiskaudella (todennäköisesti viidennellä vuosisadalla eaa.). ”Heidätkin minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahdutan heitä rukoushuoneessani; heidän polttouhrinsa ja uhrinsa otetaan vastaan alttarillani, sillä minun huonettani kutsutaan kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (56:7) – tätä esimerkiksi ei olisi kirjoittanut profeetta, joka eli aikana, jolloin temppeli raunioitui.
Tutkijat kutsuvat tätä profeettaa Kolmanneksi Jesajaksi tai Trito-Isajaksi, vaikka jotkut ovat sitä mieltä, että Toisen ja Kolmannen Jesajan kieli on niin samankaltaista, että kyseessä on saattanut olla sama henkilö, joka kirjoitti ennen ja jälkeen Jerusalemiin paluun.
Apokalypsi hyvin pian
Ja sitten ovat luvut 36-39, jotka eivät ole lainkaan profetioita, vaan proosakertomuksia Jesajan elämästä.
Tämä jakso lainaa paljon Kuninkaiden kirjasta, joka kirjoitettiin aivan ensimmäisen temppelikauden lopussa. Esimerkiksi Jesaja 37:6 on käytännössä identtinen 2. Kuninkaiden kirjan 19:6 kanssa ja niin edelleen. On siis selvää, että nämä on liitetty Jesajan profetioihin aikaisintaan maanpakolaisuuden aikana, todennäköisesti vielä myöhemmin.
Luvut 24-27 ovat myös epäilyttäviä. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että nämä luvut on kirjoitettu paljon myöhemmin. Niissä kannatetaan apokalyptista ideologiaa eli sitä, että aikojen loppu on lähellä ja Jumala puuttuu maailmaan ja rankaisee pahoja ja palkitsee hyviä. Tämä ideologia näyttää esiintyvän juutalaisessa kirjallisuudessa vasta hellenistisellä kaudella, joka alkoi 4. vuosisadalla eaa. alkaen. Esimerkkinä mainittakoon mm: ”Silloin kuu joutuu häpeään ja aurinko häpeään, kun Herra Sebaot hallitsee Siionin vuorella ja Jerusalemissa ja muinaistensa edessä kunniakkaasti.” (Jes. 24:23)
Jos otamme kaiken tämän yhteen, huomaamme, että Jesajan kirjan sävellys on paljon monimutkaisempi kuin perinne antaa ymmärtää.
Mahdollisesti jotkin kirjan alkulukujen jakeista ovat todellakin Jesajan sanomia, ja Hiskian kirjanoppineet ovat ottaneet ne muistiin, tai ehkä profeetan seuraajat, joihin mahdollisesti viitataan jakeessa ”Katso, minä ja lapset, jotka Herra on antanut minulle, olemme merkkeinä ja ihmeinä Israelissa Herran Sebaotin taholta, joka asuu Siionin vuorella” (8:18). Mutta on selvää, että suuri osa kirjasta on kirjoitettu paljon myöhemmin – Babylonian maanpakolaisuuden ja toisen temppelin aikana – nimettömien profeettojen ja kirjanoppineiden toimesta.
Joka tapauksessa teos saavutti jotain hyvin lähellä nykyistä muotoaan viimeistään 2. vuosisadalla eaa., sillä Qumranin kirjastossa – niin sanotuissa Kuolleenmeren kääröissä – oli ensimmäisellä vuosisadalla eaa. kirjoitettuja Jesajan käsikirjoituksia. Ja koska niitä oli olemassa kahta eri tyyppiä, joista toinen vastasi kreikkalaista käännöstä ja toinen hyvin lähellä masoreettista tekstiä, on oletettava, että kirja oli olemassa jo niin kauan, että siitä ilmestyi vähitellen erilaisia versioita.