Useimmat lapset ovat oppineet sanomaan ainakin yhden sanan 12 kuukauden ikäisinä, ja on epätavallista, että lapsi ei puhu lainkaan 18 kuukauden ikäisenä. Mutta vaikka se ei olekaan tyypillistä, ei lapsesi tilanne välttämättä ole myöskään syy suureen huoleen. Pojilla, erityisesti alle 2-vuotiailla, on taipumus kehittyä kielitaidossa hitaammin kuin tytöillä, ja jotkut varovaisemmat ja pidättyväisemmät lapset odottavat yleensä, kunnes he ymmärtävät suuren osan kuulemastaan, ennen kuin he todella puhuvat.
Katso näitä kielivalmiuden merkkejä:
– Osoittaako lapsesi? Osoittaminen johonkin haluamaansa asiaan tai kirjan kuviin liittyy läheisesti varsinaisen puheen alkamiseen.
– Näyttääkö hän ymmärtävän, mitä sanot? Kyky ymmärtää kieltä edeltää kykyä puhua. Jos lapsesi näyttää ymmärtävän suuren osan siitä, mitä muut sanovat, hän on hyvässä vauhdissa puhumaan.
– Käyttääkö lapsesi eleitä ja ilmeitä kommunikoidakseen? Monet lapset viestivät tarvitsemistaan asioista sanattomasti, ja itse asiassa useimmat pikkulapset kehittävät joukon sanattomia signaaleja. Noin 24 kuukauteen asti on tärkeämpää, että lapsesi yrittää jotenkin kommunikoida kuin että hänellä on laaja sanavarasto.
– Muriseeko lapsesi? Tämä saattaa tuntua oudolta kysymykseltä, mutta uudet tutkimukset osoittavat, että pienet murahdukset, joita pikkulapset tekevät osoittaessaan kuvia tai leikkiessään leluilla, ovat itse asiassa eräänlaista kommentointia. Lapset, jotka eivät vielä puhu eivätkä murise, saavat myöhemmin todennäköisemmin diagnoosin kielellisestä viiveestä.
Jos lapsesi ei osoita näitä valmiuden merkkejä, sinun kannattaa varata aika puhe- ja kuulotutkimukseen. Useimmat julkiset koulut tarjoavat ilmaisia seulontatutkimuksia; jos omassasi ei tarjota, ota yhteyttä piirikunnan koulutoimistoon. Mitä aikaisemmin kielellinen viive havaitaan, sitä helpompi sitä on yleensä hoitaa. Monia kieliongelmia voidaan hoitaa hyvin tehokkaasti esikouluvuosien aikana, jolloin lapsellasi ei ole pitkäaikaisia puutteita.