Kesäkuun 29. päivänä Australia todennäköisesti unohtaa vuosipäivän, jonka se mieluummin unohtaisi. Viisi vuotta sitten tässä kuussa Australia rikkoi rivejään Yhdysvaltojen kanssa liittyäkseen yhteen Kiinan tärkeimmistä ulkopoliittisista aloitteista, Aasian infrastruktuuri-investointipankkiin (AIIB). Se oli hinta, jonka Australia maksoi saadakseen Kiinan kanssa vapaakauppasopimuksen, joka oli juuttunut loputtomiin neuvotteluihin yli vuosikymmenen ajan. Australian hallitus yritti saada sopimuksen rajan yli solmimalla kattavan strategisen kumppanuuden Kiinan kanssa vuonna 2014, mutta sekään ei riittänyt tyydyttämään Pekingiä. Liittyminen AIIB:hen vuonna 2015 teki tepposet.
Australialaiset saattavat yllättyä huomatessaan, että heidän maansa on yksi Kiinan kymmenistä ”strategisista kumppaneista”, ”kattavista strategisista kumppaneista” ja ”kattavista strategisista yhteistyökumppaneista”, termejä, joita Peking käyttää kuvaamaan virallisia suhteitaan muihin maihin. Yhdysvaltain luotetuimmat liittolaiset – niin sanottuun Five Eyes -tiedusteluverkostoon kuuluvat maat – ovat kaikki suostuneet tällaisiin kumppanuuksiin Kiinan kanssa. Myös Australian naapureilla Tasmaninmeren toisella puolella Uudessa-Seelannissa on kattava strateginen kumppanuus Kiinan kanssa, kun taas Kanadan suhde Kiinaan, vaikka se onkin pitkäaikainen, on vain tavanomainen strateginen kumppanuus. Ison-Britannian ja Kiinan kumppanuutta ympäröivä kieli on ehkä kaikkein mahtavin: Nämä kaksi maata ovat lokakuussa 2015 allekirjoitetun sopimuksen mukaan lukittuneet yhteen ”globaalissa kattavassa strategisessa kumppanuudessa 2000-luvulla”.
Kiinan kanssa tehtävän yhteistyön aikakausi saattaa olla pian ohi. Australia, Iso-Britannia, Kanada ja Uusi-Seelanti alkavat katua sitä, että sanoivat ”kyllä” Kiinan strategisille lähentelyille. Johtajat, jotka aikoinaan olivat innokkaita vakiinnuttamaan hieman riippumattomuutta usein ylivoimaisesta suurvaltaisesta liittolaisestaan, huomaavat nyt liittoutuvansa Yhdysvaltojen kanssa vastustaakseen Huawein laitteiden käyttöä 5G-verkoissa, yliopistoja, jotka hyväksyvät kiinalaista rahaa Konfutse-instituuttien isännöintiin, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia Xinjiangissa, hallituksen sortoa Hongkongissa ja Etelä-Kiinan meren militarisointia. He varovat näyttämästä tukevansa Yhdysvaltain presidenttiä, joka on vastenmielinen monille heidän omissa maissaan, mutta he tukevat yhä enemmän Donald Trumpin varsinaisia poliittisia kantoja Kiinan suhteen. Kullakin maalla on omat syynsä kohdata Kiina, mutta kaikki ne ovat tosiasiassa asettumassa samalle linjalle Yhdysvaltojen Kiina-politiikan kanssa.
Kanadassa Huawein talousjohtaja Meng Wanzhou on ollut vangittuna Vancouverissa joulukuusta 2018 lähtien, ja häntä odotetaan luovutettavaksi Yhdysvaltoihin syytteistä, jotka liittyvät Irania koskevien Yhdysvaltojen pakotteiden kiertämiseen. Kiina väittää, ettei se liity asiaan, mutta se on syyttänyt kahta kanadalaista liikemiestä vakoilusta ilmeisenä vastatoimena. Huawein Meng on päässyt vapaaksi takuita vastaan, mutta kahta kanadalaista pidetään 24 tuntia vuorokaudessa valvonnassa ankarissa oloissa, suurelta osin eristyksissä, ja heidän ruokansa on rajoitettu.
Britanniassa hallitseva konservatiivipuolue, joka on juuri selvinnyt sisäisestä kriisistä, joka liittyi siihen, että kiinalaisen Huawein sallittiin osallistua maan langattomien 5G-verkkojen rakentamiseen, on nyt yhdistynyt pääministeri Boris Johnsonin lupauksen taakse, jonka mukaan jopa kolme miljoonaa hongkongilaista, joilla on Britannian kansallinen (merentakaisten maiden) passi tai joilla on oikeus hakea sitä, saisi Britannian kansalaisuuden, joka sulkee pois työnteon ja asumisoikeuden. Lupaus on vastaus Kiinan uuteen Hongkongin kansallista turvallisuutta koskevaan lakiin. Yhdistynyt kuningaskunta aikoo myös tarkastella uudelleen vain neljä kuukautta sitten tehtyä Huawei-päätöstä. Ja Britannian viestintävirasto on lisäksi päättänyt, että Kiinan valtion yleisradioyhtiö CGTN ei noudata Britannian yleisradiosääntöjä.
Jopa Uusi-Seelanti, jolla on Five Eyes -jäsenyydestään huolimatta ikuisesti kireät suhteet Yhdysvaltoihin, on viime aikoina joutunut Kiinan vihan kohteeksi. Asioita ovat olleet muun muassa Uuden-Seelannin tuki uiguurien oikeuksille ja Taiwanin jäsenyys Maailman terveysjärjestössä.
Mutta yksikään Yhdysvaltojen lähimmistä liittolaisista ei ole katunut Kiina-suhteitaan yhtä paljon kuin Australia. Kun Australia johti maailmanlaajuisia kehotuksia tutkia koronaviruspandemian alkuperää – vaatimus, jonka laajalti katsottiin kohdistuvan Kiinaan – Kiina iski takaisin asettamalla rajoituksia australialaiselle naudanlihalle, muka terveys- ja turvallisuussyistä, ja rangaistustulleja australialaiselle ohralle. Kiina on myös varoittanut opiskelijoitaan välttämään Australiaa, mikä uhkaa toista keskeistä vientiteollisuutta: kansainvälistä koulutusta.
Kiina on jakanut Australian paitsi poliittisesti myös maantieteellisesti. Omituisena osoituksena paikallisesta diplomaattisesta itsenäisyydestä Australian Victorian osavaltio allekirjoitti Kiinan presidentin Xi Jinpingin ulkopoliittisen agendan tavaramerkin, Belt and Road Initiative -aloitteen. Victorian osavaltion pääministeri Daniel Andrews teki näin uhmaten kansallista hallitusta, joka on kieltäytynyt Kiinan kutsuista osallistua. Andrews kuuluu Australian työväenpuolueeseen, joka liittovaltiotasolla vastustaa pääministeri Scott Morrisonin liberaalikansallista koalitiota. Andrewsin kapinassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä puoluepolitiikasta: Liittovaltion työväenpuolue vastustaa myös Australian jäsenyyttä Belt and Road -aloitteessa. Kyseessä on Kiinan – ja kiinalaisen rahan – lietsoma kahtiajako.
Australian huippuyliopistot, jotka olivat koronaviruspandemiaan asti riippuvaisia kiinalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuista, jotka toivat jopa neljänneksen tuloistaan, ovat myös lähteneet täysillä Kiinan puolelle. Maailmanlaajuista mediahuomiota herättäneessä tapauksessa Queenslandin yliopisto (yksi Australian kahdeksan maan eliittiyliopistoista) hyllytti yhden opiskelijansa, joka oli osoittanut mieltään Kiinan vaikutusvaltaa vastaan Hongkongissa – ja kampuksella. Kuten Yhdysvalloissa ja muissa maissa, australialaiset yliopistot ovat kohdanneet vastalauseita siitä, että ne ovat hyväksyneet kiinalaista rahaa kiinan kielen ja kulttuurin opettamiseen tarkoitettujen Konfutse-instituuttien rahoittamiseen. Kriitikot ovat huolissaan siitä, että tällaiseen rahoitukseen liittyy ehtoja: erityisesti vaatimus siitä, että yliopistojen on vaiennettava opiskelijoiden ja henkilökunnan Kiinaa kohtaan esittämä kritiikki.
Kun paljastuksia osallisuudesta tulee julki, poliittinen ilmapiiri Australiassa on kääntynyt ratkaisevasti Kiinaa vastaan. Vuosien ajan maan johto ajoi vahvempia Kiina-suhteita avaimena taloudelliseen menestykseen, ja kaikki kaivosmagnaateista eläkkeellä oleviin poliitikkoihin näyttivät pyrkivän hyötymään Kiina-buumista. Jopa Bob Hawke, edesmennyt pääministeri, joka vuonna 1989 tarjosi kyynelehtimällä turvapaikkaa kiinalaisille opiskelijoille Tiananmenin aukion verilöylyn jälkeen, ryhtyi lopulta maksulliseksi lobbaajaksi kiinalaisille yrityksille, jotka pyrkivät investoimaan Australiaan. Nuo kanat ovat nyt palanneet kotiin, kun jotkut australialaiset kommentaattorit valittivat taantumuksellisesta Kiina-paniikista jo ennen kuin koronavirus tuli lietsomaan lisää Kiina-pelkoja.
Uusi mantra Australian poliittisten johtajien keskuudessa on, että maa tarvitsee ”silmät auki” -lähestymistavan Kiinaan. Tämä tunne kaikuu kaikkialla englanninkielisessä maailmassa. Poliitikot, jotka varovat samaistumasta liian läheisesti Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Kiina-haukkumiseen, löytävät kuitenkin omat syynsä olla varovaisia Kiinaa kohtaan. Uuden-Seelannin Jacinda Ardernin kohdalla kyse on ihmisoikeuksista. Kanadan Justin Trudeaun kohdalla syynä on se, että Kiinan suosio on pudonnut syvälle, vain 14 prosenttiin kanadalaisten keskuudessa. Britannian Boris Johnsonille se on Hongkong. Seitsemän Britannian entistä ulkoministeriä on yhdessä kehottanut pääministeriä ottamaan johtoaseman koordinoidessaan kansainvälistä vastausta Kiinan uusiin kansallisiin turvallisuuslakeihin Hongkongissa.
Vielä vähän aikaa sitten sekä Ardern että Johnson ajoivat läheisempiä suhteita Pekingiin. Trudeau oli niin kaveeraamassa Kiinan kanssa, että hänen oma parlamenttinsa aloitti tutkimuksen. Australian Morrison oli epäselvä mutta halukas korostamaan, ettei hän valitsisi puolta missään Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä kiistassa. Kaikki neljä ovat nyt siirtyneet määrätietoisesti Trumpin Kiinaa koskevaan kantaan, vaikka he välttelevät yhdistämistä Yhdysvaltain presidenttiin kuin koronavirusta. Niillä on omat syynsä olla epäluuloisia Kiinaa kohtaan, ja niillä on vain vähän tai ei lainkaan tekemistä Trumpin miellyttämisen kanssa.
Vaikka olisikin epätarkkaa sanoa, että Trump olisi voittanut loputkin Five Eyes -ryhmästä puolelleen näkemyksensä Kiinasta, on kuitenkin selvää, että niiden poliittiset kannat ovat nopeasti lähentyneet hänen hallintonsa kantoja. Kun Kiina ponnistaa eteenpäin kaikilla rintamilla, maailmanlaajuinen yleinen mielipide – ei vain englanninkielisissä maissa – on kääntynyt ratkaisevasti Kiinaa vastaan. Kun käy yhä selvemmäksi, että Kiina esti varhaisia kansainvälisiä ponnisteluja koronaviruksen ymmärtämiseksi ja hallitsemiseksi, nämä kielteiset mielipiteet vain koventuvat. Kolmen vuoden ajan Peking on laskenut Trumpin henkilökohtaisen epäsuosion varaan saadakseen helppoja pisteitä Yhdysvaltojen lähimpien liittolaisten kanssa. Nyt kun kaikki silmät ovat auki, Kiinan on paljon vaikeampi saada tahtoaan läpi.