Jos sinulla ei ole aikaa istua ja lukea fyysistä kirjaa, pidetäänkö ääniversion kuuntelemista huijauksena? Joidenkin kovan luokan kirjannörttien mielestä se voisi olla. Mutta uudet todisteet viittaavat siihen, että aivoillemme tarinan lukeminen ja kuuleminen eivät ehkä olekaan niin erilaisia.
Journal of Neuroscience -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa UC Berkeleyn Gallantin laboratorion tutkijat skannasivat yhdeksän osallistujan aivot, kun he lukivat ja kuuntelivat sarjaa tarinoita ”The Moth Radio Hourista”. Analysoituaan, miten kukin sana käsiteltiin aivokuoressa, he loivat karttoja osallistujien aivoista ja huomasivat, mitkä eri alueet auttoivat tulkitsemaan kunkin sanan merkitystä.
He kartoittivat tulokset interaktiiviseen kaavioon, joka on tarkoitus julkaista Gallant Labin verkkosivuilla tällä viikolla.
Aivoskannausten ja data-analyysin perusteella tutkijat huomasivat, että tarinat ärsyttivät samoja kognitiivisia ja emotionaalisia osa-alueita välineestä riippumatta. Se lisää ymmärrystämme siitä, miten aivomme antavat semanttisen merkityksen kiemurteleville kirjaimille ja äänenpurkauksille, jotka muodostavat kommunikaatiomme.
This is Your Brain on Words
Vuonna 2016 Gallant Labin tutkijat julkaisivat ensimmäisen interaktiivisen kartan ihmisen aivoista sen jälkeen, kun hän oli kuunnellut kaksi tuntia tarinoita ”The Mothista”. Se on elävä, sateenkaarenvärinen kaavio aivoista, jotka on jaettu noin 60 000 osaan, joita kutsutaan vokseleiksi.
Kunkin vokselin tietojen koodaaminen ja analysointi auttoi tutkijoita visualisoimaan, mitkä aivojen alueet käsittelevät tietynlaisia sanoja. Yksi osa reagoi termeihin kuten ”isä”, ”kieltäytyi” ja ”uudelleen naimisiin” – sosiaalisiin sanoihin, jotka kuvaavat dramaattisia tapahtumia, ihmisiä tai aikaa.
Mutta viimeisin tutkimus, jossa verrattiin aivoja kuunneltaessa ja luettaessa, osoitti, että sanoilla on taipumus aktivoida samoja aivoalueita samalla intensiteetillä riippumatta syötteestä.
Tämä havainto yllätti Fatma Denizin, joka on Gallant-laboratorion post doc -tutkijana työskentelevä tutkija ja tutkimuksen johtava kirjoittaja. Koehenkilöiden aivot loivat sanoille merkityksen samalla tavalla riippumatta siitä, kuuntelivatko vai lukivatko he. Itse asiassa aineistosta luodut aivokartat sekä auditiiviselle että visuaaliselle syötteelle näyttivät lähes identtisiltä.
Heidän työnsä on osa laajempaa pyrkimystä ymmärtää, mitkä aivojemme alueet auttavat antamaan merkityksen tietyntyyppisille sanoille.
Lisätyötä edessä
Deniz haluaa viedä kokeen vielä pidemmälle testaamalla sitä laajemmalla koehenkilöjoukolla. Hän haluaa ottaa mukaan osallistujia, jotka eivät puhu englantia, puhuvat useita kieliä tai joilla on kuulonkäsittelyhäiriöitä tai lukihäiriöitä. Sen selvittäminen, miten aivot tarkalleen ottaen merkityksellistävät sanoja, voisi ruokkia kokeita vuosiksi.
”Tämä voi jatkua ikuisesti … se on mahtava kysymys”, hän sanoo. ”Olisi hämmästyttävää ymmärtää kaikki sen osa-alueet. Ja se olisi lopputavoite.”
Toistaiseksi Deniz sanoo, että tämän tutkimuksen tulokset voisivat olla peruste sille, että ihmiset, jotka kamppailevat lukemisen tai kuuntelemisen kanssa, saisivat tarinoita eri muodoissa. Esimerkiksi lapset, jotka kasvavat lukihäiriön kanssa, saattaisivat hyötyä äänikirjoista, jotka ovat helposti saatavilla luokkahuoneessa.
Ja jos äänikirjojen kuuntelu on mieluisin tapasi kertoa tarinoita, et ehkä huijaa lainkaan. Itse asiassa näyttää siltä, että et menetä mitään lataamalla kirjoja puhelimeesi – olet vain fiksu lukija, öö, kuuntelija.