Tiivistelmä
Jo pitkään on tunnustettu, että naisilla, jotka imettävät lapsiaan, on synnytyksen jälkeen pidempi amenorrea ja hedelmättömyys kuin naisilla, jotka eivät imetä. Synnytyksen jälkeisen amenorrean pituus on varsin vaihteleva, ja se riippuu useista tekijöistä, kuten äidin iästä ja pariteetista sekä imetyksen kestosta ja tiheydestä. Yleisesti ottaen näyttää siltä, että mitä useammin ja mitä pidempään imetetään, sitä pidempi on anovulaatiojakso ja sitä pidempi on hedelmättömyysjakso.
PIP: Imetyksen vaikutusta ovulaatioon ja hedelmällisyyteen käsitellään suhteessa seitsemään tekijään: synnytyksen jälkeisen amenorrean kesto, ovulaation palautuminen synnytyksen jälkeisellä naisella, imetyksen vaikutus hedelmällisyyteen, hedelmättömyyden fysiologinen perusta imetysaikana, ehkäisymenetelmien käyttö imetysaikana (estemenetelmät, kohdunsisäiset kierukanavat ja steroideihin pohjautuvat ehkäisyvalmisteet), imetys raskauden aikana ja tandem-imetys. Naisilla, jotka imettävät lapsiaan, on synnytyksen jälkeen pidempi amenorrea ja hedelmättömyysjakso kuin naisilla, jotka eivät imetä. Synnytyksen jälkeisen amenorrean pituus vaihtelee suuresti ja riippuu useista tekijöistä, kuten äidin iästä ja pariteetista sekä imetyksen kestosta ja tiheydestä. Koska päivittäisen imetyksen kesto sekä imetysjakson kesto vaihtelevat yksilöllisesti niin paljon, ei ole mahdollista määritellä suppeasti synnytyksen jälkeisen kuukautiskierron odotettavissa olevaa kestoa imettävillä naisilla. Kuukautisten paluu ei välttämättä johdu synnytyksen jälkeisen naisen edeltävästä ovulaatiosta. Raportit ovulaation esiintymisestä ennen ensimmäisiä kuukautisia vaihtelevat suuresti 12-78 prosentin välillä. Yleisesti ottaen ovulaatio edeltää 1. kuukautisia useammin niillä, jotka eivät imetä, kuin niillä, jotka imettävät. Imetyksellä on todistettavasti ovulaatiota estävä vaikutus; ei ole yllättävää, että sillä on hedelmällisyyttä estävä vaikutus. Perezin mukaan kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin nainen imettää, on suurempi suoja hedelmöittymistä vastaan kuin useimmilla ehkäisyvälineillä. Tämän jälkeen vaikutus hedelmällisyyteen muuttuu epävarmaksi, ja se riippuu imetyksen tiheydestä ja kestosta, synnytyksestä kuluneesta ajasta sekä mahdollisesti äidin iästä, pariteetista ja ravitsemuksesta. Imetyshedelmällisyyden fysiologista perustaa ei täysin ymmärretä. Raskauden aikana kiertävän prolaktiinin taso on huomattavasti koholla. Kohonneet prolaktiinipitoisuudet veressä alkavat 8 raskausviikolla ja kohoavat 200 ng/ml:n tasolle raskauden päättyessä. Imettävillä naisilla prolaktiinitasot pysyvät koholla, ja eritys lisääntyy piikinomaisesti imetyksen aikana ja sen jälkeen. Todisteet viittaavat vahvasti siihen, että synnytyksen jälkeisen imetyksen aiheuttama jatkuva hyperprolaktinemia johtaa anovulatoriseen tai oligo-ovulatoriseen tilaan, ja tämä johtaa suhteelliseen hedelmättömyyteen. On aiheellista ehdottaa muita ehkäisymenetelmiä naisille, jotka haluavat viivästyttää myöhempää raskautta, koska pelkkä imetys ei ole luotettava keino ehkäistä hedelmöittymistä synnytyksen jälkeisen 9. viikon jälkeen. Vaikuttaa siltä, että emätinpessaarin tai kondomin käytölle imetyksen aikana ei ole ristiriitaisia esteitä. Raportti kohdun puhkeamisen lisääntyneestä riskistä imettävillä naisilla vaatii vahvistusta. Steroidiehkäisyvalmisteiden käyttö imetyksen aikana on edelleen kiistanalaista.