Contunico © ZDF Enterprises GmbH, MainzKatso kaikki tämän artikkelin videot
Kahvila, myös kirjoitusasultaan cafe, pieni ruokailu- ja juomalaitos, historiallisesti kahvila, jossa on yleensä rajoitettu ruokalista; alun perin näissä laitoksissa tarjoiltiin vain kahvia. Ranskasta lainattu englanninkielinen termi café juontuu viime kädessä turkkilaisesta kahve-sanasta, joka tarkoittaa kahvia.
Kahvin ja kahvinjuonnin tulo Eurooppaan tarjosi kaivatun keskipisteen raittiiden sosiaaliselle toiminnalle. Ensimmäisen kahvilan kerrotaan avautuneen vuonna 1550 Konstantinopolissa. 1600-luvun aikana kahviloita avattiin Italiaan, Ranskaan, Saksaan ja Englantiin.
1700-luvun puoliväliä seuranneiden 200 vuoden aikana Euroopan tunnetuimmat kahvilat kukoistivat Lontoossa valmiina uutisten, keskustelujen ja ryhmittymien pitopaikkoina. Kahvilanomistajat kilpailivat keskenään sekä Whig- että Tory-sanomalehtien toimituksista; tänä aikana kahviloissa hoidettiin vakuutusten, laivojen, osakkeiden, hyödykkeiden ja toisinaan jopa orjien osto- ja myyntikauppoja; kirjailija, näyttelijä tai taiteilija saattoi esiintyä tai lausua deklamaatioita seurueelleen suosikkikahvilassaan; ja kahviloista tuli epävirallisia asemia pakettien ja kirjeiden keräämiseksi ja jakamiseksi. 1800-luvulle tultaessa sanomalehti ja kotiposti olivat syrjäyttäneet nämä toiminnot.
Samoihin aikoihin, kuten maalaustaide ja kirjallisuus todistavat, ranskalaiset kahvilat ja ravintolat olivat korkeimmillaan älymystön ja taiteilijoiden kokoontumispaikkoina. Älymystön varakkaammat herkkusuut saattoivat ruokailla Pariisin hienostoravintoloissa, kuten Honoré de Balzac söi Véryssä, kun taas vaatimattomammat kahvilat tai bistrot majoittivat ”boheemeja” taiteilijoita. Kahvila säilyi tärkeänä yhteiskunnallisena instituutiona Ranskassa koko 1900-luvun ajan.
Kun espresso ja muut erikoiskahvit yleistyivät Yhdysvalloissa 1900-luvun lopulla, avattiin monia kahviin erikoistuneita ravintoloita.