VAROITUSSÄÄNTÖ: Erotuomarin ei tarvitse keskeyttää peliä aina, kun hän havaitsee rikkeen. Jos rikkova joukkue saa rikkeestä etua, hän tekee sen varmasti. Joskus pelin keskeyttäminen kuitenkin rankaisee viatonta joukkuetta: jos esimerkiksi puolustaja käsittelee palloa tahallaan saadakseen sen hallintaan, mutta onnistuu vain harhauttamaan sen vastustajalle, joka on hyvässä paikassa laukoa maalia kohti. Pelin keskeyttäminen tällä hetkellä rankaisisi hyökkäävää joukkuetta. Tällaisessa tapauksessa erotuomari soveltaisi niin sanottua etusääntöä ja antaisi pelin jatkua.
YHTEENSOPIVUUSTULOS: Monet jalkapallon tärkeimmistä seurakilpailuista pelataan pudotuspeleissä. Parit ratkaistaan arvonnalla. Kaksi pariksi arvottua seuraa pelaavat toisiaan vastaan kahdesti, koti- ja kotiottelussa. Voittaja ratkaistaan laskemalla yhteen näiden kahden ottelun pisteet eli yhteispisteet. Jos yhteenlaskettu pistemäärä on tasan, voittaja on se seura, joka on tehnyt enemmän maaleja vastustajan kentällä (yleensä käytetään nimitystä ”vierasmaalisääntö”). Jos pisteet ovat edelleen tasan vierasmaalisäännön mukaan, pelataan 30 minuutin jatkoaika (yleensä se ei ole äkkikuolema). Jos se ei tuota tulosta, käytetään rangaistuspotkukilpailua ratkaisemaan tasapeli. Katso myös: Scorelines.
ASSIST: Amerikkalainen termi, joka on yleistymässä koko jalkapallomaailmassa. Italialaiset käyttävät sanaa säännöllisesti, ja FIFA:n MM-kisojen virallisissa tilastoissa on nyt luettelo syöttöpisteistä. Englantilaiset löytävät kaikki syyt olla käyttämättä sanaa. Ajatus amerikkalaisten panoksesta jalkapalloon on ilmeisesti enemmän kuin he voivat sietää.
PALLO PELISSÄ JA PELIN ULKOPUOLELLA: Jotta pallo kulkisi pelin ulkopuolella, sen on oltava kokonaan sivurajan tai maaliviivan ulkopuolella (viivat voivat olla enintään viisi tuumaa leveitä). Näin ollen viivalla oleva pallo on pelissä. Jopa pallo, joka lepää maassa hieman linjan ulkopuolella, on pelissä, jos jokin sen osa ulottuu linjan yli. Vastaavasti maalia ei tehdä ennen kuin koko pallo on ylittänyt maaliviivan. Palloa ohjaavan tai juoksuttavan pelaajan asennolla ei ole merkitystä — hän voi seistä tai juosta molemmilla jaloillaan maaliviivan ulkopuolella, mutta niin kauan kuin pallo on pelissä, peli jatkuu.
PYÖRÄPOTKU: Lentopallo, jossa pelaaja potkaisee pallon oman päänsä yli. Tämä ei ole pelkkä yläpallopotku, joka voidaan suorittaa pitämällä toinen jalka maassa. Todellisessa polkupyöräpotkussa pelaajalla on molemmat jalat irti maasta. Hänen vartalonsa ”leijuu” vaakatasossa, ja hän potkaisee palloa taaksepäin molempien jalkojen nopealla polkemisliikkeellä (tästä viittaus polkupyörään). Pelaaja tekee itse asiassa voltin potkaistessaan. Näin hän saa jalkansa päänsä yläpuolelle, jolloin pallon lentorata pysyy alhaalla, mikä on olennaista polkupyöräpotkun näyttävimmässä käyttökohteessa laukauksessa maalia kohti. Polkupyöräpotkua ei pidä sekoittaa saksipotkuun.
PYÖRÄPOTKU: Ugh! Epäilen, että tämä on jonkun ansaitusti hämärän otsikon kirjoittajan keksintö, joka etsii helppoa tapaa tunnistaa jalkapalloilijoita. Sanassa on raskaan kömpelyyden aura, eikä kenenkään itseään kunnioittavan jalkapalloharrastajan pitäisi jäädä kiinni sen käytöstä. Joka tapauksessa sanalla ”to boot” on tarkempi jalkapallomerkitys, eikä sitä pitäisi käyttää ikään kuin se tarkoittaisi yksinkertaisesti ”potkimista”. Jalkapallossa pallon potkaiseminen tarkoittaa pallon potkaisemista kovaa, pitkää ja yleensä korkealle; tarkoituksetonta, ajattelematonta lyömistä, joka on hyvän jalkapallon vastakohta.
BOX: Box tarkoittaa rangaistusaluetta. Joskus sitä kutsutaan 18 jaardin aitioksi erotukseksi maalialueesta, joka on 6 jaardin aitiopaikka (niille, joilla on metrinen mieli, vastaavat mitat ovat 16,5 metriä ja 5,5 metriä).
POTKU: Pallon potkaiseminen tai päähänpotkiminen pois maalin suulta, jolloin välitön uhka maalille katoaa. Teoriassa pitäisi olla kahdenlaisia vapautuksia: hyviä, joissa pallo syötetään joukkuetoverille hyökkäyksen aloittamiseksi, tai huonoja, joissa pallo sorkitaan minne tahansa. Käytännössä ensimmäiseen, hyvään selvitystyyppiin viitataan aina syöttönä tai hyökkäyksen aloittamisena. Sanat clear ja clearance kuvaavat lähes aina niitä paniikkitilanteita, joissa puolustaja on paineen alla ja aivan mielellään potkaisee pallon päämäärättömästi ylöspäin tai ulos pelistä.
DEAD BALL: Kun peli on pysähtynyt eikä pallo liiku, kyseessä on kuollut pallo. Kaikki vapaapotkut, myös rangaistuspotkut, on suoritettava kuolleesta – eli paikallaan olevasta – pallosta.
KENTTÄ: Jalkapallokentät eivät suinkaan ole kaikki samankokoisia. Kansainväliset säännöt sallivat huomattavia eroja, mutta pituuden (100-130 jaardia) on aina oltava suurempi kuin leveyden (50-100 jaardia). Liian kapeat kentät ovat ongelma Yhdysvalloissa. Monet jalkapallokentät ovat muunneltuja jalkapallokenttiä, joiden reilun 53 jaardin pelileveyttä voidaan harvoin suurentaa riittävästi, jotta jalkapallokenttä olisi vähintään 70 jaardia. Ks: Pitch.
FIFTY-FIFTY BALL: Irrallinen pallo tai huonosti sijoitettu syöttö, joka on yhtä lähellä yhden joukkueen pelaajaa kuin vastustajajoukkueen pelaajaa, jolloin molemmilla on yhtäläiset mahdollisuudet hallita sitä. Huono jalkapallo, jossa pelaajilta puuttuu tekniikka pallon hallitsemiseksi kunnolla, on usein rumia pieniä taklaustaisteluita fifty-fifty-pallojen hallussapidosta.
MAALI: Kansainvälisten sääntöjen mukaan kaikki maalit on tehtävä – erotuomari ei voi myöntää niitä. Jos puolustaja (muu kuin maalivahti) lyö pallon pois maalin edestä, erotuomari ei voi tuomita maalia, vaikka pallo oli selvästi menossa maaliin ja vaikka puolustajan toiminta oli räikeän laiton. Erotuomari heittää palloa käsitelleen pelaajan ulos ja antaa hyökkäävälle joukkueelle rangaistuspotkun.
GOALKEEPER: Tämä on jalkapallotermi, joka joskus lyhennetään maalivahdiksi tai maalivahdiksi. Varo jäljitelmiä, erityisesti sellaisia, joissa lukee ”maalivahti”. Maalivahdin ongelmana on se, että se on jääkiekkotermi, ja se tuo todennäköisesti mukanaan ajatuksia, joita ei voi soveltaa jalkapalloon. Jääkiekkomaalivahtia kehutaan usein ”torjuneeksi”, ja kun hänen on vartioitava pientä maalia (6 jalkaa kertaa 4 jalkaa), on mahdollista, että hän pystyy yksin torjumaan laukausten tulvan. Jalkapallomaalivahdin on teoriassa mahdollista tehdä sama. Mahdollista, mutta harvinaista. Hänen maalinsa on kahdeksan kertaa suurempi (kaksikymmentäneljä jalkaa kertaa kahdeksan jalkaa), ja pysyäkseen lyömättömänä 90 minuuttia hän tarvitsee paljon apua edessään pelaavilta puolustajilta. Itse asiassa ei liene liioiteltua sanoa, että useimmissa jalkapallo-otteluissa maalivahdilla on joukkuetovereidensa ylivoimaisen puolustuspelaamisen ansiosta suhteellisen vähän tekemistä.
GOALTENDER: Ks: Maalivahti.
GUARD: Katso: Merkki.
KÄSIPALLO: Hyökkäys jalkapallossa, ilmeisesti. Se, mikä ei ole niin ilmeistä, on se, että termi ”käsi” sisältää minkä tahansa käsivarren osan kainalon alapuolella.
KÄSIPÄÄ: Pallon päähän pelaaminen tarkoittaa pallon pelaamista otsalla, olipa tarkoituksena sitten torjunta, syöttö tai laukaus maalia kohti. Englantilaiset kuvaavat kaikkia kolmea yleistermillä ”header”, mutta amerikkalainen termi ”head-shot”, jolla kuvataan pääpalloa, joka on tarkoitettu maalintekopyrkimykseksi, on hyödyllinen lisä jalkapallon sanastoon (ja todennäköisesti jälleen yksi amerikkalaista alkuperää oleva termi, jota englantilaiset kieltäytyvät ottamasta käyttöön).
KICKER: Kuten vastenmielinen ”booter” (ks. vrt. ”booter”), jota käytetään toisinaan jalkapalloilijan tunnistamiseen. Sitä tulisi välttää. Se ei ole erityisen miellyttävä sana, ja sillä on jo erityinen jalkapallomerkitys. Potkaisija on pelaaja, jolla on taipumus potkia vastustajia enemmän kuin potkaista palloa — likainen pelaaja.
LINESMAN: Entinen termi avustavalle erotuomarille. Ks: Referee.
MARK: Man-to-man-puolustuksessa puolustajan sanotaan merkkaavan (pikemminkin kuin vartioivan) hyökkääjää. Mitä lähempänä hän pelaa häntä, sitä tiukempi merkintä; mitä kauempana hän pelaa, sitä löysempi merkintä.
KANSALLISTOIMINTA: All-star-joukkue, joka edustaa maata erilaisissa kansainvälisissä turnauksissa — esim. MM-kisoissa, olympialaisissa, alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa jne. Maajoukkueiden on tarkoitus koostua maan parhaista pelaajista riippumatta siitä, missä seurassa he pelaavat. Ne eivät ole pysyviä joukkueita, vaan ne kootaan vain tiettyjä pelejä tai turnauksia varten. Seurojen odotetaan tekevän yhteistyötä ja vapauttavan pelaajat tarvittavaksi ajaksi (se voi olla vain kaksi tai kolme päivää, MM-kisoissa kuukausi tai enemmän). Kaikilla maailman johtavilla jalkapallomaakunnilla on nykyään päätoiminen maajoukkuevalmentaja. Maajoukkueessa pelaamista – eli oman maan edustamista – pidettiin aikoinaan niin suurena kunniana, että seurat harvoin kieltäytyivät vapauttamasta pelaajiaan. Nykyään vapauttaminen ei ole yhtä varmaa. MM-kisoihin kyllä ammattilaisseurat päästävät pelaajiaan. Mutta muihin maajoukkuepeleihin, erityisesti näytösotteluihin, seurat eivät ole niin innokkaita vapauttamaan korkeapalkkaisia pelaajiaan, jotka ovat vaarassa loukkaantua tai jotka saattavat jäädä pois elintärkeistä seurapeleistä ollessaan poissa maajoukkuetehtävissä.
OFFSIDE: Sana on yksikössä. Offside. Miten tai miksi monikkoversio ”offsides” syntyi, minulla ei ole aavistustakaan, mutta se on virheellinen.
OWN GOAL: Ilmeisesti on mahdollista, että pelaaja potkaisee, päähän tai harhauttaa pallon omaan maaliinsa. Jos hän tekee niin, pallo lasketaan vastustajan hyväksi, ja jos pallo ei selvästikään olisi mennyt maaliin ilman hänen väliintuloaan, hänet, epäonninen sielu, merkitään maalintekijäksi ja hänen nimensä perään merkitään kirjaimet o.g. (eli ”oma maali”).
RANGAISTUS: Varokaa! Sanalla ”rangaistus” on jalkapallossa hyvin erityinen (ja hyvin dramaattinen) merkitys. Sitä tulisi käyttää vain rangaistuspotkun myöntämiseen — eli 12 metrin suoraan vapaapotkuun, joka suoritetaan rangaistuspotkupaikalta ja jossa vain maalivahti voi voittaa. Sitä ei saa koskaan käyttää minkään muun rikkeen tai vapaapotkutilanteen yhteydessä.
PELIKAUSI: Jalkapallopelit jaetaan (tai pitäisi jakaa) kahteen puoliaikaan: ensimmäiseen ja toiseen puoliaikaan. Termi ”periodi” kuuluu jalkapallon ja jääkiekon kaltaisiin peleihin, jotka pelataan neljännes- tai kolmasosissa. Ks: Time.
PITCH: Englanninkielinen sana urheilukentälle. Se ei koske vain jalkapalloa — on olemassa myös kriketti-, maahockey- ja rugby-kenttiä. Se on tullut muotiin Yhdysvalloissa, ja sitä puhuvat ne, jotka tuntevat osoittavansa erityistä sisäpiirin tuntemusta käyttäessään sitä. He ovat vain mahtailevia. Amerikkalainen termi ”field” riittää.
JALKAPALLOSARJAT JA -LUOKAT: Jalkapalloliigoissa on kaikkialla maailmassa yleensä useita divisioonia. Heikoimmat seurat ovat alemmissa divisioonissa, vahvimmat ylimmässä divisioonassa. Divisioonien kokoonpano muuttuu joka kausi. Kunkin alemman divisioonan parhaat seurat (yleensä kolme tai neljä ensimmäistä) nousevat ylempään divisioonaan, jonka kolme tai neljä alimman divisioonan seuraa laskevat (alentavat) niiden tilalle. Näin ollen kussakin divisioonassa on kaksi kilpailua: yksi ylhäällä mestaruus- ja nousupaikkojen ratkaisemiseksi, toinen alhaalla pudotuksen välttämiseksi.
PUNT: Käyttökelpoinen tapa mitata jalkapalloyleisön hienostuneisuutta on kuunnella heidän reaktiotaan maalivahdin pitkään punttiin. Jos yleisö uuh! ja aah! kun pallo kaartaa 40 tai 50 metrin päähän kenttää pitkin, on todennäköistä, etteivät he tiedä kovinkaan paljon jalkapallosta. Jalkapallon kriteerien mukaan arvioituna pitkä puntti on vaikuttava. Jalkapallostandardien mukaan se on lähes hyödytön. Syöttönä korkealle nousevalla puntilla on kaksi suurta haittaa: Pallo on ilmassa liian kauan, jolloin vastustajilla on runsaasti aikaa peittää aiottu vastaanottaja, ja kun pallo vihdoin laskeutuu alas, sen laskeutumiskulma ja -nopeus tekevät siitä hyökkääjän kannalta erittäin vaikeasti hallittavissa olevan. Puolustajan ei tietenkään tarvitse kontrolloida palloa, vaan hänen on vain ohjattava se takaisin sinne, mistä se tuli. Lukijalle, joka kysyy, miksi maalivahdit sitten jatkuvasti puskevat palloa, voin vain vastata, että se on minullekin täysi mysteeri.
REFEREE: Vastuuhenkilö. Hänen päätöksensä kentällä ovat lopullisia. Hän aloittaa pelin, ja koska kansainvälisten sääntöjen mukaan hän on myös virallinen ajanottaja, hän (eikä tulostaulun kello, jos sellainen on) sanoo, milloin peli on ohi. Yksikään pelaaja ei voi tulla kentälle tai poistua kentältä ilman hänen suostumustaan. Hän tuomitsee rikkeet, ja hänellä on valtuudet varoittaa pelaajia tai poistaa heidät pelistä. Hän on myös vastuussa siitä, että pallo ja pelaajien varusteet ovat sääntöjen mukaisia. Hänellä on kaksi avustavaa erotuomaria, mutta heidän tehtävänsä on puhtaasti neuvoa-antava. Jos avustaja esimerkiksi heiluttaa lippuaan osoittaakseen paitsiota, erotuomarin ei tarvitse viheltää rikkomusta – hänellä on oikeus ohittaa avustaja ja antaa pelin jatkua.
RELEGOINTI: Ks. esim: Promotion and Relegation.
SCISSOR KICK: Side volley. Pallo potkaistaan siihen suuntaan, johon pelaaja katsoo. Pelaaja nojaa sivuttain, heittää jalkansa ylöspäin ja lentää palloa eteenpäin saksimaisella liikkeellä potkaisevan jalan kulkiessa eteenpäin toisen jalan yli. Ei pidä sekoittaa polkupyöräpotkuun (ks. vrt.).
PYÖRÄPOTKU: Koko jalkapallomaailmassa on tapana nimetä kotijoukkue ensin. Näin ollen tulos AC Milan 3 Lazio 2 kertoo paitsi, että Milan voitti pelin, myös sen, että peli pelattiin Milanossa. Tulos AC Milan 0 Lazio 1 kertoo Lazion voittaneen vieraissa Milanossa. Amerikkalainen käytäntö, jonka mukaan voittajajoukkue mainitaan ensimmäisenä, ärsyttää jalkapallofaneja, koska siinä ei mainita kotijoukkuetta. Tämä on usein elintärkeää tietoa. On olemassa tiettyjä kaksiosaisia cup-sarjoja (esim. Euroopan cup-kilpailuissa), joissa vastustajan kentällä tehdyt maalit voidaan laskea kaksinkertaisina. (Jalkapallossa käytetään kuitenkin amerikkalaista järjestelmää MM-kisojen kaltaisissa turnauksissa, jotka pelataan kiinteässä paikassa ja joissa on käytännössä vain yksi kotijoukkue, isäntämaa). Ks: Aggregate Score.
SHUTOUT: Ks: Goalkeeper.
SIDELINES: Kutsutaan myös nimellä maaliviivat. Pallon, joka poistuu pelistä sivurajojen yli, sanotaan menneen kosketukseen.
SPOT-KICK: Rangaistuspotku, jota kutsutaan niin, koska pallo asetetaan rangaistuspotkupaikalle, 12 metrin päähän maalin edessä.
STATISTIIKKA: Amerikkalaiset ovat väistämättä tuoneet tilastoja jalkapalloon, lajiin, jossa ennätyksiä ei perinteisesti ole ollut erityisen paljon. Useimpien tilastojen taustalla oleva teoria – pelin muodon ja kulun kuvaaminen lukujen avulla – on erinomainen. Jalkapallo on kuitenkin peli, joka vastustaa itsepintaisesti sitä, että sen muotokuva piirretään numerosarakkeisiin. Voin vain sanoa, että jalkapallotilastoihin, erityisesti sellaisiin tilastoihin kuin laukaukset maalia kohti tai torjunnat, on suhtauduttava varauksella. Monet niistä ovat maalintekijän tekemiä päätöksiä, jotka voivat olla luotettavia tai epäluotettavia. Myös jalkapallon erityiset näkökohdat on otettava huomioon lukuja arvioitaessa (ks. keskustelu torjunnoista kohdassa Maalivahti).
TAKLAUS: Jalkojen käyttäminen pyrittäessä ottamaan pallo vastustajan jaloista. Taklaukseen voi liittyä oikeutettu olkapäähyökkäys, mutta siihen ei saa liittyä kiinni pitämistä, työntämistä, kompastumista, kyynärpäätaklausta tai lonkkataklausta. Puhdas taklaus – kyky riistää pallo vastustajalta ilman virheitä – vaatii huomattavaa taitoa. Valitettavasti puolustajille osoitettu lempeys on johtanut siihen, että monet puolustajat eivät ole hyviä taklaajia. He vain törmäävät palloa pitävään kaveriin, usein takaapäin, ja – jos heitä syytetään rikkeestä – he protestoivat: ”Mutta minä sain pallon, tuomari!”. Mahdollisesti, mutta vain tuhoamalla myös vastustajan. FIFA:n väite, että sen sääntömuutokset ovat karkottaneet väkivaltaisemmat taklaukset takaapäin, on kyseenalainen – tällaisia taklauksia nähdään edelleen usein.
TIME: Perinteisesti jalkapallo-ottelut on aina jaettu kahteen puoliaikaan: 45 minuuttia puoliaikaa kohti ammattilaispeleissä, vähemmän (30 tai 35 minuuttia) nuorten peleissä.
TIMEOUT: Erotuomari yksin voi pysäyttää kellon jalkapallossa. Valmentajat eivät saa kutsua aikalisää. FIFA:n kokeilua aikalisillä vuoden 1995 U-17 MM-kisoissa Ecuadorissa (valmentajat saivat kutsua yhden 90 sekunnin aikalisän kummallakin puoliajalla) ei toistettu.
SIIRTOMAKSU: Kun seuran kanssa sopimuksen tehnyt pelaaja vaihdetaan (siirretään) toiseen seuraan, uuden seuran on ostettava sopimus ja maksettava siitä usein suuria summia. Tämä on siirtokorvaus — se menee myyvälle seuralle, ei pelaajalle.
WALL-PASS: Give-and-go. Nimetty niin, koska poikien kaduilla pelaamissa jalkapallopeleissä pallo kimposi usein seinästä sen sijaan, että se olisi syötetty joukkuetoverille.
Pallopassi.