”Venäjän diktaattori toisen maailmansodan aikana. Hän oli pahamaineinen raakuudestaan ennen sotaa, sen aikana ja sen jälkeen.” Josif Stalin, Neuvostoliiton johtaja toisen maailmansodan (jota neuvostoliittolaiset kutsuivat Suureksi isänmaalliseksi sodaksi) aikana, nousi valtaan Vladimir Leninin kuoltua vuonna 1924. Hän oli ankara ja julma tyranni. Vuosina 1937-38 hän puhdisti armeijastaan monet sen parhaista upseereista. Puhdistus ulottui myös älymystöön. Tämä teko vei häneltä monia päteviä johtajia toisessa maailmansodassa. Vuonna 1939 Stalin ja Adolf Hitler allekirjoittivat natsien ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen, joka jakoi Puolan Saksan ja Neuvostoliiton kesken ja jossa allekirjoittajat sitoutuivat olemaan hyökkäämättä toisiinsa. Kun saksalaiset aloittivat hyökkäyksen Neuvostoliittoon (operaatio Barbarossa) vuonna 1941, Josef Stalin joutui täysin yllättyneeksi ja sai hermoromahduksen. Hän kuitenkin toipui ja pystyi kokoamaan maansa yhteen saksalaisten pysäyttämiseksi. Saksalaiset olivat edenneet Moskovan laitamille asti, mutta Venäjän sitkeä puolustus pysäytti heidät. Vuonna 1942 Stalin antoi käskyn 227, joka kielsi antamasta lisää maata eteneville saksalaisjoukoille. Tämä käsky, kuten puhdistuksetkin, maksoi neuvostoliittolaisille suuren määrän miehiä. Amerikka, Britannia ja muut toimittivat Neuvostoliitolle apua panssarivaunujen, lentokoneiden, laivojen, elintarvikkeiden ja muun sotamateriaalin muodossa. Stalin tapasi presidentti Rooseveltin ja Winston Churchillin, joihin hän ei luottanut, Teheranissa ja Jaltassa sekä presidentti Harry Trumanin ja Clement Attleen Postdamissa vuonna 1945. Euroopan sodan päätyttyä Stalin jatkoi raakoja puhdistuksiaan ja tappoi kaikki vastustajiksi katsomansa henkilöt sekä Venäjällä että Itä-Euroopassa. Hän käynnisti kylmän sodan, joka kesti 1990-luvulle asti. Stalin kuoli luonnollisista syistä vuonna 1953.